Hiilikrediittijärjestelmät

Hiilikrediittijärjestelmät, tunnetaan myös nimellä päästökauppajärjestelmät, ovat markkinapohjaisia mekanismeja, jotka pyrkivät vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Nämä järjestelmät asettavat rajat yritysten tai muiden päästäjien sallitulle kokonaispäästötasolle. Tämän kokonaisrajan sisällä jaetaan tai myydään päästöoikeuksia, joita yritysten on omistettava jokaisesta päästämästään hiilidioksidiekvivalenttiyksiköstä.

Idea perustuu siihen, että yritykset voivat ostaa tai myydä päästöoikeuksia markkinoilla. Yritykset, jotka pystyvät vähentämään päästöjään tehokkaasti ja kustannustehokkaasti, voivat myydä ylimääräisiä päästöoikeuksiaan niille yrityksille, joille päästöjen vähentäminen on kalliimpaa. Tämä kannustaa päästövähennyksiin siellä, missä se on taloudellisesti järkevintä.

Hiilikrediittijärjestelmät voivat olla alueellisia, kansallisia tai jopa kansainvälisiä. Tunnetuin esimerkki on Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä (EU ETS), joka kattaa suuria energiaintensiivisiä teollisuudenaloja ja lentoliikenteen. Järjestelmän tavoitteena on ohjata investointeja vähähiilisiin teknologioihin ja prosesseihin, ja samalla luoda ennakoitava kehys yritysten päästöjen vähentämiselle.

Järjestelmän tehokkuus riippuu monista tekijöistä, kuten päästöoikeuksien kokonaismäärän asettamisesta, hintamekanismien toimivuudesta ja valvontaan liittyvistä yksityiskohdista. Kritiikkiä on esitetty muun muassa päästöoikeuksien liian suuren jaosta, mikä on johtanut niiden hinnan laskuun ja heikentänyt investointikannustimia.