Heterogenisuus

Heterogenisuus tarkoittaa tilaa tai ominaisuutta, jossa koostumus ei ole yhdenmukainen, vaan koostuu erilaisista osista, ominaisuuksista tai tiloista. Se on vastakohta homogeenisuudelle. Termi juontaa kreikkalaisista sanoista heteros "erilainen" ja genos "laji", ja sitä käytetään laajasti sekä luonnontieteissä että yhteiskuntatieteissä.

Tilastotieteessä ja tutkimuksessa heterogenisuus viittaa vaihteluun, jota ei selitä vain otosvaihtelulla. Meta-analyyseissä sitä arvioidaan esimerkiksi I^2-tilastolla ja Cochranin Q -testillä. Materiaalitieteessä heterogeeninen materiaali koostuu useista faaseista tai rakenneosista, joiden ominaisuudet voivat vaihdella paikallisesti. Biologiassa ja lääketieteessä kasvaimen sisäinen heterogenisuus liittyy geneettiseen, epigeneettiseen ja kehitykselliseen vaihteluun, mikä vaikuttaa hoitojen tehokkuuteen.

Yhteiskunta- ja kaupunkitutkimuksessa heterogenisuus kuvastaa populaation moninaisuutta, käytöksen vaihtelua tai erilaisten ryhmien eroja. Ekologiassa heterogenisuus merkitsee ympäristön tilan ja rakenteen monimuotoisuutta, joka vaikuttaa lajien esiintymiseen ja prosessien dynamiikkaan.

Mittaaminen ja analyysit pyrkivät ottamaan heterogeenisuuden huomioon. Kerrostettu otanta, sekamallit ja ryhmäanalyysit auttavat erottamaan systemaattisen vaihtelun todellisesta moninaisuudesta. Heterogeenisuus voi vaikuttaa päätöksiin politiikassa, terveydenhuollossa, tuotannossa ja ekosysteemipalveluiden hallinnassa.

Termiä käytetään eri yhteyksissä sekä suomeksi että muilla kielillä, ja sen peruskäsitteisiin kuuluu erilaisten osien tai ilmiöiden samaan aikaan olemassa oleva moninaisuus.