Hengitystesti

Hengitystesti on ei-invasiivinen diagnostinen menetelmä, jolla tutkitaan ruuansulatuksen ja suoliston bakteeritoimintaa sekä bakteerien aiheuttamia infektiotiloja mittaamalla uloshengityksessä esiintyviä kaasuja. Hengitystestejä käytetään erityisesti ruuansulatuksen havaitsemiseen liittyviin ongelmiin, kuten hiilihydraattien (laktoosi, fruktoosi, glukoosi) imeytymisen heikkenemiseen sekä suoliston bakteeriylivuotoon (SIBO). Lisäksi on olemassa ureahengitystesti, jolla kartoitetaan Helicobacter pylori -bakteerin aiheuttamaa infektiota mahan limakalvolla.

Periaate ja tulkinta. Hengitystesteissä mitataan hengitysilmassa olevia kaasuja, kuten vetyä ja metaania, sekä joskus erityistä hiilidioksidia. Testi alkaa yleensä paastoamisen jälkeen, jolloin otetaan lähtöinen hengitysnäyte. Tämän jälkeen potilas nauttii testattavan substraatin (esimerkiksi laktoosi, fruktoosi, glukoosi tai ureaa, tavallisesti radioaktiivisesti merkkaamaton tai merkitty urea). Ajan kuluessa otetaan useita hengitysnäytteitä, ja kaasutason muutoksia verrataan lähtötilanteeseen. Hengityksen kokonaismuutos osoittaa, onko suolistossa tapahtunut fermentaatiota tai bakteerien aktiivisuutta.

Valmistelu, käytäntö ja rajoitukset. Ennen testiä voidaan suositella välttämään tiettyjä antibiootteja, ärsyttäviä ruokia, tupakointia ja raskaita aterioita sekä noudattamaan erikoisohjeita testin luonteen mukaan. Tulosten tulkinta riippuu testin tyypistä ja laboratorio-ohjeistuksesta; esimerkiksi epäonnistuneet tai virhetulokset voivat johtua lääkityksestä, liikkumisesta, nopeasti tai hitaasti kulkevasta ruoansulatuksesta tai nautitusta substraatin määrästä. Hengitystesti on kuitenkin yleisesti ottaen turvallinen ja nopeasti saatavilla oleva diagnoosia tukeva menetelmä.