Hedelmöityshoidot

Hedelmöityshoidot ovat lääketieteellisiä hoitomuotoja, joiden tavoitteena on mahdollistaa raskaus tilanteissa, joissa luonnollinen hedelmöitys ei onnistu tai jossa voidaan tukea lisääntymiskokonaisuutta. Keskeisiä hoitomuotoja ovat avusteet lisääntymistekniikat sekä niiden lisäksi mahdolliset munasolujen tai siittiöiden käsittelyt sekä alkioiden siirtäminen kohtuun.

Yleisimmät hoidot ovat IVF- eli koeputkihedelmöitys ja siihen liittyvät tekniikat, kuten ICSI, joka tarkoittaa solunsisäistä siittiöiden injektiota ja jossa hedelmöitys tapahtuu laboratorion olosuhteissa. Lisäksi käytetään inseminaatiota (IUI eli intrauterine insemination), jossa siittiöt sidotaan lähelle munasolua tuotannollisesti. Vähemmän käytettyjä tai vanhempia menetelmiä ovat GIFT- ja ZIFT-tekniikat, jotka ovat olleet tietyissä tilanteissa vaihtoehtoina. Hedelmöityshoidoissa voidaan hyödyntää myös munasolujen tai alkioiden pakastamista sekä donorisoluja tai -munasoluja sekä mahdollisia genetiikan testausmenetelmiä ennen siirtoa (PGT).

Hoidon kulku riippuu yksilöllisestä tilanteesta, mutta tyypillisesti siihen kuuluu alkututkimukset, munasarjojen stimulaatio lääkityksellä, munasolujen keruukierros, hedelmöitys laboratoriossa, alkioiden kasvatus sekä siirto kohtuun. Raskauden mahdollisuudet sekä onnistumisen todennäköisyydet vaihtelevat iän, syiden ja hoitokokonaisuuden mukaan.

Hedelmöityshoidoilla on sekä lääketieteellisiä että eettisiä näkökulmia, kuten rahoitus, esteettömyys, omaan ja lahjoitusgeenien periytyminen sekä mahdolliset monilapsisuus- ja riskitekijät. Hoitomuodot ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä, ja ne tarjoavat vaihtoehtoja monille ihmisille, jotka haluavat lapsia.