Hedelmöityshoitojen

Hedelmöityshoitojen tarkoittaa lääketieteellisiä menetelmiä, joiden avulla pyritään edistämään hedelmöittymistä ja raskautta silloin kun luonnollinen hedelmöittyminen on vaikeaa tai mahdotonta. Suomessa ja monissa muissa maissa nämä hoidot kuuluvat lisävanheina käytettyihin hedelmöityshoitoihin, joita toteuttavat erityisesti fertiliteettiklinikat.

Suurimmat menetelmät ovat intrauterininen inseminaatio (IUI), jossa valmisteltu siittiöaidio siirretään kohtuun ovulaation aikaan. In vitro -hedelmöitys (IVF) ja siihen liittyvät tekniikat, kuten intrakytoplasmaattinen siittiöiden injektio (ICSI), ovat yleisiä ratkaisuja silloin kun ovulaatio-ongelmat, putkitukokset, endometrioosi tai miehen hedelmällisyysongelmat estävät luonnollisen hedelmöittymisen. Lisäksi voidaan käyttää munasolujen tai siittiöiden donaatioita sekä siirtoja tuottamien alkioiden tutkimiseen tai tallentamiseen (kryopreservointi). Ennen hoitojen aloittamista suoritetaan kattava arvio, mukaan lukien lapsettomuuden syyn selvittäminen, hormonaalinen status ja mahdolliset tukitoimenpiteet. Hoitoprosessi voi sisältää munasolujen stimulaatiota, munasolun poiminnan, hedelmöittymisen laboratoriossa ja alkion siirron kohtuun.

Menestyslukuja mitataan usein yksittäisen hoitokerran tai alkion siirron perusteella. Tulokset riippuvat iästä, syistä hedelmällisyysongelmiin, hoitomuodosta sekä kokonais-/terveystehtävistä. Hedelmöityshoitoihin liittyy riskejä, kuten monisikiöisyys, munasarjojen yliärtymisriski ja harvinaisissa tapauksissa lääketieteellisiä komplikaatioita sekä henkistä kuormitusta. Sääntely, kustannukset ja julkisen rahoituksen määrä vaihtelevat maittain, mikä vaikuttaa saatavuuteen ja valintaan hoitomuotovaihtoehdoista. Kaikissa tapauksissa hoito alkaa yleensä klinikon arviointikierroksella ja yksilöllisellä hoitosuunnitelmalla.