Hawthorneilmiö

Hawthorneilmiö on psykologian ja organisaatiotieteen käsite, jolla tarkoitetaan sitä, että yksilön tai ryhmän suoritus ja käytös muuttuvat, kun ihmiset ovat tietoisia tutkimuksesta tai saavat huomiota ja palautetta. Nimi juontaa Hawthorne Worksin kokeista Chicagon kaupungissa Western Electricin tehtailla, joissa tutkittiin työoloja 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa.

Alkuperäiset kokeet koskivat valaistuksen vaihtelua. Tutkimusryhmä, johon kuului Elton Mayo sekä Fritz Roethlisberger ja William Dickson, havaitsi, että työntekijöiden tuotanto nousi sekä valaistuksen lisäämisen että alentamisen yhteydessä. Näitä tuloksia tulkittiin siten, että huomio ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat suoritukseen enemmän kuin tekniset olosuhteet.

Kriittinen tarkastelu on osoittanut, että tulkinnat olivat osittain ylihohtovoittoisia. Monet myöhemmät analyysit kiistävät sen, että pelkkä huomio selittäisi tuotantopuut; ilmiö johtuu todennäköisesti useiden tekijöiden kokonaisuudesta, kuten ryhmädynamiikasta, johtamistavoista, mittausten luonteesta ja osallistumisesta kokeiluun.

Nykyisin Hawthorne-ilmiötä käytetään varauksella kuvaamaan tilapäistä käyttäytymismuutosta, joka syntyy tutkimuksesta tai huomiosta saatua palautetta. Se on vakiintunut käsite organisaatiotieteessä, mutta sen tarkka merkitys riippuu kontekstista, ja ilmiön arviointiin liittyy jatkuvaa kriittistä tutkimusta sekä kontrollikäytäntöjen kehittämistä.