Havaintoharhat

Havaintoharhat ovat aistihavaintojen tulkinnan virheitä tai illuusioita, joissa todellinen ärsyke tulkitaan epätyypillisesti, virheellisesti tai leikellisesti väärillä sisällöillä. Ne voivat koskea visuaalisia, auditiivisia tai muualla aistittavia ärsykkeitä ja syntyä sekä aistien toiminnasta että kognitiivisista prosesseista.

Visuaaliset havaintoharhat ovat yleisimpiä. Esimerkkejä ovat visuaaliset illuusiot, kuten joidenkin optisten kuvien vääristyneet etäisyys- ja koordinaattikuvaukset sekä pareidolia, jossa ihmiset näkevät esimerkiksi kasvoja epäselvissä kuvanpaloissa tai pilvissä. Auditiivisia harhoja ilmenee esimerkiksi äänten vääristyneessä tulkinnassa tai äänitehosteiden kuulostamatta enää oikeilta, kun konteksti tai odotukset ovat muuttuneet. Havaintoharhat voivat koskea myös muita aisteja, kuten kosketus- tai kipukokemuksia, erityisesti stressin tai väsymyksen tiloissa.

Syyt havaintoharhoihin ovat sekä alhaisen tason aistinantsien että korkeampien kognitiivisten prosessien yhteisvaikutusta. Top-down-prosessiot, kuten odotukset, konteksti ja aiempi tieto, sekä bottom-up-tilojen rajoitteet, huomion suuntautuminen ja sensoriikan herkkyys vaikuttavat havaintoihin. Yksilölliset tekijät, kuten huomiokyky, kokemuspohja ja yleinen herkkyys, vaikuttavat harhojen ilmenemiseen.

Havaintoharhoja tutkitaan psykologiassa ja neurotieteissä käyttämällä psykologisia kokeita ja psykometriikkaa. Niitä hyödynnetään muun muassa arvioitaessa silminnäkijälausuntoja, turvallisuuskoulutusta ja havainnointitaitojen virheiden minimoimista. Ohjenuorana on pyrkiä ymmärtämään, millaisissa tilanteissa harhat syntyvät ja miten niitä voidaan tunnistaa sekä ehkäistä.