Hallitsemattomuus

Hallitsemattomuus on sosiaalipoliittinen ja sosiologinen käsite, jolla viitataan tilaan, jossa hallinnolliset mekanismit eivät kykene riittävästi säätelemään yhteiskunnan toimintaa. Se voi ilmetä lainkäytön tehon heikkenemisenä, julkisen järjestyksen ylläpidon haasteina tai yleisen hallinto- ja toimeenpanokyvyn puutteena. Tilaa ei välttämättä pidetä pysyvänä olotilana, vaan se voi ilmetä eri aikoina erilaisten kriisien, konfliktien tai institutionaalisten muutosvaiheiden aikana.

Hallitsemattomuus muodostuu sanasta hallita ja suffiksista -mattomuus, jolla ilmaistaan jonkin asian puuttumista. Suomenkielisessä politiikan tutkimuksessa termi on kuvaileva eikä mittauskuvaus, ja se korostaa hallinnon toimijuuden puuttumisen tai rajoittuneen kapasiteetin kohtaamista.

Se on yleisemmin käytetty politiikan tutkimuksessa ja hallinnon tutkimuksessa kuvaamaan tilanteita, joissa julkisen vallan kyky säädellä, toteuttaa lakeja ja ylläpitää yleistä järjestystä on epävarmaa tai heikentynyttä. Käsitteen tausta sijaitsee suhteessa käsitteisiin kuten hallintakyky, oikeusvaltio ja valtiofragiliteetti.

Syitä hallitsemattomuuteen voivat olla institutionaalinen heikkous, korruptio, resursointi- tai henkilöstöongelmat, kansallinen tai alueellinen konflikti, talouskriisi sekä laajat sosiaaliset ja demografiset muutokset, jotka haastavat perinteiset valtion rakenteet.

Käsite voi olla käsitteellisesti epätarkka tai poliittisesti latautunut, mikä on huomioitava tutkimuksessa. Siksi sitä käytetään usein yhdessä muiden mittareiden, kuten hallintakyvyn, valtion kapasiteetin ja oikeusvaltion periaatteiden arvioinnin kanssa.

Katso myös: hallintakyky, oikeusvaltio, valtiofragiliteetti, valtion kapasiteetti, hallinnon kehittyminen.