Haitallisuudesta

Haitallisuudesta tarkoittaa kykyä aiheuttaa haittaa tai vahinkoa ihmisille, eläimille, ympäristölle tai yhteiskunnalle. Käsite kattaa sekä kemikaalien että toimintatapojen, olosuhteiden ja teknisten järjestelmien haitalliset vaikutukset. Haitallisuus voi ilmetä monin tavoin, kuten myrkyllisyytenä, ympäristövaikutuksina tai turvallisuusriskinä.

Vaarallisuus vs. haitallisuus: Haitallisuus kuvaa potentiaalista haittaa, kun taas riski huomioi sekä haitallisuuden että altistumisen todennäköisyyden ja suuruuden. Esimerkiksi aine voi olla erittäin haitallisuutta, mutta altistuminen vähäistä, jolloin riski on pieni.

Arvioinnissa käytetään toksikologian ja riskinarvioinnin menetelmiä. Esimerkkejä ovat annosvaste-analyyseihin liittyvät mittarit kuten LD50, NOAEL ja LOAEL, sekä altistumistiedot. Lisäksi huomioidaan reitti ja kesto sekä yksilölliset tekijät.

Käytännön kontekstiin kuuluvat terveys, työympäristö, ympäristö- ja kuluttajaturva. Esimerkkejä haitallisuudesta ovat raskasmetallit, ilman hiukkaspitoisuus sekä orgaaniset ja epäorgaaniset myrkylliset aineet, joiden vaikutukset voivat olla akuutteja tai pitkäkestoisia.

Regulatiivisesti haitallisuuden luokitus ja merkintä ohjataan EU:n CLP- ja REACH-asetusten kautta, jotka määrittelevät vaaraluokitukset sekä H- ja EUH-lausekkeet. Kansallisesti haitallisuuden hallintaa ohjaavat työturvallisuuslainsäädäntö ja riskinarviointikäytännöt.

Haitallisuus on sekä tieteellinen käsite että säädösten kohde, ja sen ymmärtäminen on keskeistä terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelemisessa.