Haarottuminen

Haarottuminen on yksittäisen rakenteen tai polun jakautuminen kahdeksi tai useammaksi haaraksi tai oksaksi. Termi kuvaa yleisesti kasvua, morfologista kehitystä ja rakenteellista järjestäytymistä, ja se löytyy useilla elämänaloilla. Etymologisesti sana juontuu suomen verbistä haarautua, joka tarkoittaa jakaantumista.

Biologiassa ja botaniikassa haarottuminen on yleistä kasvavien kasvien ja juurien muodossa. Kasvien latvojen ja juurien haarottuminen lisää kokonaispinta-alaa ja mahdollistaa paremman veden ja ravinteiden keräämisen sekä kaasujen vaihtumisen. Tapahtuman kuvauksessa voidaan erottaa homonyymiä: dikotominen (kaikille haaroille kehittyy kaksi samanlaista haaraa) ja epäyhtenäinen haarautuminen, jota säätelevät geneettiset tekijät, hormoneja kuten auxiineja sekä ympäristötekijät.

Anatomiassa ja fysiikassa haarottuminen esiintyy monissa virtauksissa ja verkoissa. Esimerkiksi verenkiertojärjestelmän ja hengitysteiden oksastuminen jakaa virtauksen laajalle ja kompaktisti, mikä mahdollistaa suuremman alustan ja tehokkaamman aineiden kulun. Hermostossa dendriittinen haarautuminen luo neuronin arboresensia, joka kasvattaa synaptisia releereja.

Muita käyttökonteksteja ovat geologia ja hydrologia, joissa jokimaisemat ja halkeamaverkostot haarottuvat, sekä matematiikka ja tietojenkäsittely, joissa haarautumistapanteet mallinnetaan esimerkiksi kasvualan prosesseissa tai fraktaaleissa ja branching- prosesseissa.

Haarottumisen tutkimus valottaa, miten muodot ja verkostot kehittyvät systemaattisesti sekä yksilöllisesti, ja miten ne vaikuttavat toiminnallisuuteen ja resursseihin.

See also: haarautuminen, dikotominen haarautuminen, fraktaali, branching process.