HTTPyhteyksissä

HTTPyhteyksillä viitataan asiakkaan ja palvelimen välisten tilapäisten yhteyksien kokonaisuuteen, joiden kautta lähetetään HTTP-pyynnöt ja vastaanotetaan vastaukset. Yhteydet voivat olla suojattuja HTTPS-yhteyksiä TLS-salausten kautta tai salaamattomia HTTP-yhteyksiä. Nykyinen verkkoliikenne pohjautuu suurelta osin HTTPSiin.

Yhteyden elinkaari alkaa yhteyden muodostamisella: asiakkaan ja palvelimen välillä syntyy yhteys, jonka päälle kulkee pyyntöjen ja vastausten sarja. Tämän jälkeen pyyntöjä voidaan lähettää ja vastauksia vastaanottaa, ja yhteys voidaan sulkea tai pitää avoinna seuraavia pyyntöjä varten (keep-alive). Verkkoliikenteessä yhteyden muodostaminen aiheuttaa latenssia, mutta yhteyden uudelleenkäyttö vähentää sitä.

HTTP/1.x -versiot

HTTP/1.0:ssa yhteyden sulkeminen jokaisen pyynnön jälkeen oli yleistä. HTTP/1.1 toi pysyvät yhteydet (keep-alive) ja mahdollisuuden useisiin pyyntöihin peräkkäin saman yhteyden päällä. HTTP/1.1 lisäsi myös pipeliningin kyvyn, mutta todellinen etu syntyi pysyvien yhteyksien kautta.

HTTP/2 ja HTTP/3

HTTP/2 mahdollistaa useiden rinnakkaisten virtaukseen perustuvien pyyntöjen ja vastausten kulun yhden TCP-yhteyden yli (multiplexing), binary framing sekä headerinpakkausten (HPACK) käytön, mikä vähentää latenssia ja parantaa suorituskykyä. HTTP/2 tukee myös server push -toimintoja. HTTP/3 siirtyy QUIC-protokollaan (UDP-pohjainen), jolloin yhteyden aloittaminen ja monien rinnakkaisten virtojen hallinta parantuvat entisestään ja kärsittyjä TCP-häiriöitä on vähemmän.

Turvallisuus ja käytäntö

HTTPS käyttää HTTP-viestien salausta TLS:llä, mikä turvaa tietojen eheyden ja luottamuksellisuuden sekä varmentaa palvelimen identiteetin sertifikaattien avulla. TLS-kättelyyn sisältyy sertifikaattien tarkistus ja mahdollinen salausavainten vaihto. Yhteyksiä hallitaan sekä palvelin- että asiakkauuspuolelta, ja käytännöt suosivat yhteyksien monipuolista uudelleenkäyttöä sekä HTTP/2:n tai HTTP/3:n hyödyntämistä, kun ne ovat tuettuja.