HTTPprotokollaan

HTTP-protokollaan on maailmanlaajuisesti käytettävä sovelluskerroksen protokolla, jonka avulla asiakkaan ja palvelimen välinen tiedonsiirto tapahtuu. Protokollan perusidea on yksinkertainen: pyyntö ja vastaus, joissa siirretään resursseja kuten sivuja, kuvia tai ohjelmakoodia. HTTP on suunniteltu kevyeksi, laajennettavaksi ja tilattomaksi, mikä mahdollistaa yhteyksien nopean avaamisen ja välimuistien hyödyntämisen.

Historia ja versiot. HTTP kehitettiin 1990-luvulla Tim Berners-Leen johdolla CERNissä. Ensimmäinen laajasti käytössä ollut versio oli HTTP/1.0 (1996). HTTP/1.1 (1999) lisäsi parannuksia kuten kokoonpanojen käyttöyhteyden ylläpidon (keep-alive) ja mahdollisuuden tehokkaampaan viestin käsittelyyn. Nykyisin käytössä olevat suuremmat versiot ovat HTTP/2, jonka RFC 7540 julkaistiin vuonna 2015. HTTP/2 tuo moninkertaisen viestinvälityksen (multiplexing), pakatun otsikkotiedon (HPACK) sekä mahdollisen palvelimen push-toiminnon. Uusin versio on HTTP/3, joka perustuu QUIC-transportiin ja tavoittelee entistä alhaisempaa latenssia sekä parempaa suorituskykyä erityisesti mobiiliverkoissa. HTTP/3 on määritelty RFC 9114 -standardissa.

Toiminta ja rakenne. HTTP-viestit koostuvat aloitussivusta (start line), otsikoista ja mahdollisesta rungosta. Pyyntöä käytetään tavallisimmilla menetelmillä kuten GET, POST, PUT, DELETE, PATCH, HEAD ja OPTIONS. Vastauksessa on statuskoodi (esim. 200, 404, 500), jonka lisäksi saattaa olla otsikoita ja kehoa. Yhteydet voivat olla salattuja TLS:n välityksellä, jolloin puhutaan HTTPS:stä. Välimuisti ja välinevälittäjät (proxies, CDNs) vaikuttavat suorituskykyyn, kun taas turvallisuusparannukset, kuten TLS 1.2/1.3 ja HSTS, parantavat suojaa.

Käyttötarkoitukset. HTTP on keskeinen osa web- ja API-arkkitehtuureja, mukaan lukien REST-tyyliset palvelut. Protokollan laajennettavuus ja yksinkertaisuus tekevät siitä yleisen valinnan resursseiden jakamiseen verkossa.