statuskoodi

Statuskoodi on tietokonejärjestelmissä käytetty numeerinen tunniste, joka kuvaa pyynnön lopputulosta tai tilaa. Sillä on erityisen laajasti merkitystä HTTP-palveluiden kontekstissa, jossa vastaukset sisältävät tilakoodin.

HTTP-tilakoodi on osa vastauksen statuslinjaa ja osoittaa, miten pyyntö on käsitelty. Yleensä vastaukset sisältävät HTTP-version, tilakoodin ja syyfraasin (reason phrase). Asiakas käyttää tilakoodia määrittääkseen seuraavat toimenpiteet, kuten uudelleenohjauksen, uuden yrityksen tai virheenkäsittelyn. Syyfraasi on ihmisille tarkoitettu lisäinformaatio, mutta tilakoodi itsessään määrittelee tarkan tuloksen.

Luokittelu: 1xx informatiiviset, 2xx menestys, 3xx uudelleenohjaus, 4xx asiakasvirhe, 5xx palvelinvirhe. Esimerkkejä: 200 OK, 201 Created, 204 No Content; 301 Moved Permanently, 304 Not Modified; 400 Bad Request, 401 Unauthorized, 403 Forbidden, 404 Not Found, 429 Too Many Requests; 500 Internal Server Error, 503 Service Unavailable. Nämä esimerkit kuvaavat yleisiä tilakoodien käyttötarkoituksia, vaikka yksittäiset palvelimet voivat antaa lisää koodeja tilanteisiin sopivasti.

Standardisointi: HTTP-tilakoodit määritellään suurimmaksi osaksi RFC-dokumenteissa, kuten RFC 7231 (ja sitä täydentävissä RFC 7230–7235). Koodit ovat itsessään määritteleviä, kun taas syyfraasi on lisäinformaatio. Tulkintaa käytetään ohjelmallisesti, kun taas ihmisille voidaan tarjota selittävä teksti.

Käyttö: Tilakoodit ovat keskeisiä verkkopalveluiden suunnittelussa, virheenkorjauksessa, REST-rajapinnoissa ja monitoroinnissa. Ne auttavat sekä palvelinkoodia kirjoittavia kehittäjiä että sovellus- tai infrastruktuuriympäristöjen valvojia ymmärtämään pyyntöjen tuloksia nopeasti.