HSLAteräkset

HSLA-teräkset (high-strength low-alloy steels) ovat alhaisen hiilipitoisuuden omaavia teräksiä, joita lisäaineistetaan pienillä määrillä mikroseosa-aineita parantamaan lujuutta ja sitkeyttä säilyttäen hyvä hitsattavuus ja muokattavuus. Niiden tavoitteena on saavuttaa korkeampi lujuus painoa lisäämättä merkittävästi teräksen muita ominaisuuksia.

Pääasialliset mikroseosa-aineet ovat niobium (Nb), vanadiini (V) ja titaani (Ti), joita voidaan käyttää yhdessä muiden pieninä pitoisuuksina kuten kromi (Cr), molybdeeni (Mo) tai kupari (Cu). Hiilipitoisuus on yleensä matala (noin 0,05–0,25 %), mikä mahdollistaa hyvän hitsattavuuden ja muokattavuuden. Lujuutta parannetaan pääasiassa rakeen hienontamisen ja precipitaatiokaaren aikaansaamisella, jolloin muodostuu hienoja altasentisiä kiteisiä rakenteita sekä mikrohalkeamien estäviä precipitaatteja.

Valmistus- ja käsittelymenetelmät painottavat kontrolloitua litteämyöntelyä ja jäähdytystä, usein laskeutuvaa lämpökäsittelyä tai thermomekanista käsittelyä. Näin saavutetaan tiheä ja pienirakeinen mikrostruktuuri, joka lisää lujuutta ilman merkittävää menetystä sitkeydessä. HSLA-teräkset säilyttävät erinomaisen hitsattavuuden ja muokat lauthuipun, mikä tekee niistä suosittuja rakenneteollisuudessa.

Sovellukset kattavat autoteollisuuden rungot ja rakenteet, rakennus- ja sillirakenteet sekä öljy- ja kaasuteollisuuden putkistot (korkean lujuuden, hyvän hitsattavuuden ansiosta). HSLA-teräkset kilpailevat sekä kevyemmän rakenteen että kustannustehokkuuden vaatimuksissa, ja niiden käytön päätökseen vaikuttavat sekä lujuusvaatimukset että työstö- ja hitsattavuusvaatimukset. Kansainväliset standardit viittaavat EN- ja API- sekä ASTM-standardeihin, jotka määrittelevät erityisiä HSLA-luokkia ja soveltuvuuksia.