lujuusvaatimukset

Lujuusvaatimukset ovat rakennusalalla määriteltyjä minimiominaisuuksia, joita materiaaleille ja rakenteille asetetaan turvallisen ja toimivan rakennelman varmistamiseksi. Ne perustuvat kansainvälisiin ja kansallisiin standardeihin sekä rakennusmääräyksiin, ja ne kuvaavat, millaisia mekaanisia ominaisuuksia rakenteen on kestettävä suunnitelluissa kuormituksissa.

Lujuusvaatimukset voivat koskea eri materiaaleja kuten betonia, terästä, puuta sekä muoveja, sekä erilaisia rakenneosia. Ne voidaan ilmasta suoraan minimiarvoina, kuten vetolujuus, puristuslujuus, taivutus- ja leikkauslujuus, tai luokkina ja laadunimikkeinä, esimerkiksi betonin puristuslujuusluokka C25/30 tai teräksen lujuusluokka S235. Puussa lujuusvaatimukset voivat kattaa sekä taipuma- että murtumiskestävyyden ominaisuuksia.

Suunnittelussa lujuusvaatimukset ohjaavat materiaalivalintaa, rakenteiden mitoitusta sekä laadunvalvontaa. Mitoitus tehdään ottaen huomioon kuormat, ympäristötekijät sekä sovellettavien standardien antamat varmuustekijät, jotta lopputulos täyttää turvallisuus- ja suorituskykyvaatimukset.

Esimerkkejä: betonin puristuslujuus C25/30 ja teräksen lujuusluokka S235 ovat yleisiä viitearvoja. Eurokoodit (esim. EN 1992-1-1, EN 1993-1-1) sekä kansalliset standardit ja rakennusmääräykset määrittelevät tarkemmat vaatimukset. Suomessa lujuusvaatimukset ohjataan RakMk- ja SFS-standardeilla.