HPLCllä

HPLCllä tarkoitetaan korkeatehoista nestekromatografiaa, analyyttistä menetelmää, jolla voidaan erottaa, tunnistaa ja mitata yhdisteitä nestemäisestä näytteestä. Erotus perustuu yhdisteiden vuorovaikutukseen kiinteän faasin (stationary phase) ja liikkuvan faasin (eluantti) välillä sekä erojen retentioajoissa. Näyte injektoidaan ja liikkuva faasi kuljettaa sitä kolonnin läpi; kunkin yhdisteen retentioaika määräytyy sen vuorovaikutuksen voimakkuuden mukaan kiinteän faasin kanssa.

Järjestelmä koostuu näytteen injektoijasta, korkeapaineen pumppusarjasta, kolonnista, kiinteän faasin vastarinnasta sekä detektorista, joka mittaa signaalin ja tulkitsee sen kromatogrammiksi. Yleisimpiä detektoreita ovat UV-Vis- ja fluoresenssidetektorit sekä massaspektrometri (LC-MS) yhdistettynä kolonnikroma­tografiaan. Eluentti voi olla isokratinen (yksi koostumus) tai gradienttinen (Koostumusta muutetaan, jotta erottelu paranee).

Kolonnien tyyppejä on monia; yleisimpiä ovat C18- eli oktadekyliasilika kiinteä faasi. Partikkelien koko ja pintaominaisuudet määrittävät erottelukyvyn (esim. 3–5 μm partikkelikoko HPLC:lle, pienemmät partikkelit UHPLC:lle). UHPLC käyttää korkeampia paineita ja pienempiä partikkeleita, jolloin erottelu on nopeampaa ja analyytti pienemmillä tilavuuksilla.

Käyttökohteita ovat farmasia, elintarvike- ja ympäristöanalytiikka sekä biolääketiede. HPLC soveltuu sekä kvantitatiiviseen määritykseen että puhtauden ja erityisten rakennetasojen arviointiin, ja sitä käytetään laajasti sekä kehitystyössä että laadunvarmistuksessa.