Glukoosiyksiköiksi

Glukoosiyksiköiksi tarkoitetaan yksittäisiä glukoosimolekyylejä, jotka vapautuvat, kun polysakkarideja tai muita glukoosirakenteita hajotetaan. Glukoosi on yksinkertainen hiilihydraatti, joka muodostaa lukuisia luonnon polysyakkarideja ja toimii tärkeänä energiaintermeerinä soluissa. Glukoosi esiintyy useissa isomeri- ja muodoissa, ja sen monomerina toimivat glukoosiyksiköt voivat olla sidoksissa toisiinsa erilaisin glygidisin sidoksin.

Useat luonnossa esiintyvät polysakkaridit koostuvat glukoosiyksiköistä. Tärkkelys ja glykogeeni koostuvat glukoosiyksiköistä, jotka ovat kiinnittyneitä α-1,4-sidoksin, ja tärkkelyksessä esiintyy lisäksi haaroittuvia α-1,6-sidoksia. Selluloosa koostuu glukoosiyksiköistä β-1,4-sidoksilla, mikä antaa kuitujen rakennetta ja vastustuskykyä ihmisen ruoansulatukselle. Glukoosiyksiköt voivat siksi muodostaa sekä helposti hajoavia että pitkäaikaisesti kestäviä rakenteita, riippuen sidosten tyypistä ja järjestyksestä.

Hajoaminen glukoosiyksiköiksi tapahtuu sekä entsymaattisesti että kemiallisesti. Entsyymit, kuten amylaasi, glukoamylase ja isomaltase, pilkkovat tärkkelystä ja muita glukoosiketjuja vapauttaen glukoosia. Selluloosan hajoamiseen tarvitaan erityisiä cellulolytisiä entsyymejä. Hapellinen hydrolyysi on toinen reitti, mutta sitä käytetään lähinnä laboratorio- ja teollisuusprosesseissa.

Glukoosiyksiköillä on keskeinen rooli metaboliassa: ne toimivat solvien energianlähteenä glykolyysissä ja aerobisissa sekä anaerobeissa reaktioissa, ja ne voivat toimia raaka-aineina monille bioprosesseille sekä elintarvike- ja teollisuusvalmisteiden valmistuksessa.