Glukoosirasituskokeita

Glukoosirasituskokeita ovat kliiniset testit, joiden tarkoituksena on arvioida elimistön kykyä käsitellä glukoosia. Niillä arvioidaan glukoosin aineenvaihduntaa diabeteksen, prediabeteksen ja mahdollisesti raskausdiabeteksen diagnosoinnissa. Yleisimmän muodon muodostaa suun kautta otettava glukoosirasitus (OGTT).

Suoritus alkaa paastosta: potilas ei saa syödä tai juoda mitään yli 8–14 tuntia ennen testiä. Ennen glukoosin nauttimista mitataan paastoverensokeri. Tämän jälkeen potilas juo glukoosilisän, tavallisesti 75 g glukoosia liuoksena, ja verensokeria mitataan useimmiten 2 tunnin kuluttua sekä joillakin protokollilla myös aikaisemmin (esimerkiksi 0 ja 30–60 minuuttia). Joissakin tilanteissa käytetään vaihtoehtoisia määrityksiä tai lisää mittauksia, mutta perusmalli on paasto sekä 2 tunnin arvot.

Tulosten tulkinta riippuu käytetystä ohjeistuksesta. Yleisesti diabetes diagnosoidaan, kun paastoarvo on ≥7,0 mmol/L tai 2 tunnin arvo on ≥11,1 mmol/L. Prediabetes/imeväis- tai IGT-tilat voivat ilmestyä, jos paasto on 5,6–6,9 mmol/L ja/tai 2 tunnin arvo 7,8–11,0 mmol/L. Raskauden aikana käytetään erityisiä kriteerejä: yleinen 75 g OGTT -testi, jossa paasto ≥5,1 mmol/L, 1 tunnin ≥10,0 mmol/L ja 2 tunnin ≥8,5 mmol/L ovat rajaarvoja.

Vaihtoehtoisia lähestymistapoja ovat kaksiportainen menetelmä (50 g glukoosikuorma ilman paastoa, sitten 100 g OGTT) sekä erilaiset käytännöt eri ohjeistuksissa. Tulos voi vaikuttaa moniin tekijöihin, kuten sairauksiin, lääkitykseen ja akuutteihin tapahtumiin; tuloksen vahvistaminen saattaa vaatia toisen testin.