Glasiateinen

Glasiateinen on termi, jota käytetään kuvaamaan amorfista, lasimaista koostumusta omaavia kivilajeita tai materiaaleja, joissa säännöllinen kiderakenne puuttuu. Se ei ole virallinen mineraalilaji, vaan tekstuurin ja koostumuksen kuvaus, jota käytetään erityisesti suomalaisessa geologiassa.

Muodostus ja esiintyminen: Glasiateinen materiaali syntyy, kun silikaattipitoinen sulamispiste jäähtyy nopeasti, jolloin lasimainen rakenne jää muodostumaan. Tällaisia lasisia kivilajeja esiintyy sekä vulkaanisissa ympäristöissä (esim. obsidiaani ja muut vulkaaniset lasit) että törmäysten vaikutuksesta syntyvissä tektiiteissä. Esiintymiä löytyy muun muassa tulivuorijätekivissä sekä tektiittikehissä.

Ominaisuudet: Glasiateinen materiaali on tyypillisesti lasimaista kiiltoa, ja sen väri vaihtelee läpinäkyvästä kirkkaasta harmaaseen tai mustaan. Lohkeama on konchoidaalinen. Kovuus on noin 5–6 Mohs-asteikolla, ja rakenne on pääasiassa amorfi. Koostumus on suurin piirtein SiO2-pitoista, mutta siihen sisältyy myös alkali- ja maa-alkaliteoksia sekä muita epämetalleja.

Ero mineraaleihin ja käyttö: Koska glasiateinen ei muodosta kiteitä, sitä ei pidetä mineraalina. Sitä käytetään kuitenkin kuvaamaan geologisia lasimaisia rakenteita tutkimuksissa ja luonnehdinnassa. Tunnetuimpia luonnonlasimaisia esimerkkejä ovat obsidiaani ja tektiitit.

Lisätietoja: Glasiateinen kieli ja käsitteet liittyvät vulkaaniseen lasiin sekä törmäyslasien tutkimukseen.