Galvanoinnissa

Galvanointi on prosessi, jossa metalli, yleisimmin teräs, suojataan sinkkivaippauksella korroosion estämiseksi. Yleisimmät menetelmät ovat kuumasinkitys (hot-dip galvanointi) ja sähköinen sinkitys (elektrogalvanointi). Sinkkivaippaus parantaa kestävyyttä erityisesti kosteissa ja suolaisissa ympäristöissä sekä ulkokäytössä ja rakennusosissa.

Kuumasinkitys toteutetaan upottamalla esikäsitelty teräs sulaan sinkkiin noin 450 °C:ssa useiksi minuuteiksi. Tämä muodostaa vahvan, kiinteän sinkkikerroksen, jonka paksuus on tyypillisesti noin 60–200 µm. Elektrogalvanoinnissa puolestaan kerroksen kasvu tapahtuu sähkövirran avulla elektrolyyttisessä liuoksessa, jolloin kerroksen paksuus on yleensä noin 5–25 µm ja sitä voidaan säädellä käyttötarkoituksen mukaan. Elektrogalvanointi soveltuu pienemmille osille ja tarkkoihin laatuvaatimuksiin, kun taas kuumasinkitys soveltuu suurille rakenteille ja pitkäaikaiseen ulkokäyttöön.

Sinkkivaippaus suojaa terästä sekä suojakerroksen että katodisen suojan kautta: sinkki hapettuu mieluummin kuin teräs, mikä hidastaa ruostumisen etenemistä. Myös pinnoitteen muodostama patina parantaa ilmakehän haittoja vastaan.

Sovelluksiltaan galvanointi on yleistä rakennusteollisuudessa, putkistossa, kiinnittimissä sekä autoteollisuudessa. Se tarjoaa kustannustehokkaan, pitkäikäisen suojan suurille määrille osia, jotka altistuvat kunnossapitotoimien ulkopuolella.

Ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat huomioidaan jäteveden, sinkin kierrätyksen sekä päästöjen hallinnassa. Prosesseja säädellään paikallisten ja kansallisten määräysten mukaan, ja työntekijöille annetaan asianmukaiset suojavarusteet.