Galvanointi

Galvanointi eli sinkitys on metallin pinnankäsittelymenetelmä, jossa teräkselle tai raudalle annetaan sinkkikerros suojaksi korroosiolta. Kerroksen tarkoituksena on estää hapen ja veden aiheuttama ruostuminen sekä pidentää kappaleen käyttöikää. Yleisimmät galvanointimenetelmät ovat kuumasinkitys (hot-dip galvanizing) ja elektrogalvanointi (elektrolyyttinen sinkitys).

Kuumasinkitys upottaa esikäsitellyn kappaleen sulaan sinkkiin noin 450 °C:een, jolloin pinnalle muodostuu paksu sinkkikerros sekä intermetallikerroksia. Tämä pinnoite on kestävä ja soveltuu suurille sekä monimutkaisille kappaleille, kuten teräsrakenteille ja putkistoille. Elektrogalvanointi rakentaa sinkkikerroksen elektrolyyttisessä liuoksessa sähkökäytöksellä, jolloin kerros on yleensä ohuempi, tiiviimpi ja tasaisempi; sitä käytetään usein pienemmillä osilla sekä tarkemmissa pinnanlaatuvaatimuksissa.

Sinkkikerroksen suoja perustuu sinkin pelkistys- ja galvaanisuuteen: jos pinnoite vaurioituu, sinkki korroosii mieluummin kuin teräs, jolloin alue pysyy suojattuna. Kuumasinkityksen pinnoite on yleensä kestävämpi, kun taas elektrogalvanointi tarjoaa paremman kontrollin paksuuteen ja ulkonäköön. Pinnoitteen paksuus sekä pintakuvio riippuvat prosessista sekä käytetyistä standardeista.

Käyttökohteita ovat rakennusten terästuotteet, putkistot, sillat ja muu teräsrakenteisto sekä autoteollisuuden osat, joissa korroosionkestävyys on tärkeää. Standardit ja ympäristö: yleisin säädös kuumasinkitykselle on EN 1461. Tarvitaan asianmukainen jätteenkäsittely sekä turvallisuus- ja ympäristövaatimusten noudattaminen.