Galvaanointi

Galvaanointi, tai galvanointi, on metallin suojausprosessi, jossa rauta- tai teräkset päällystetään sinkillä. Sinkki toimii uhrikalvoa käyttäen katodisesti: kun sinksä ja teräs ovat liitettävissä, sinkki korrodoituu ennen terästä, jolloin teräs ei syövy. Tavoitteena on pidentää Metallin käyttöikää ja vähentää ruostetta etenkin suolapitoinen ympäristö.

Yleisimmät galvaanointimenetelmät ovat kuumalämpögalvaanointi ja elektrogalvaanointi. Kuumalämpögalvaanoinnissa osat puhdistetaan, leimataan ja upotetaan sulatettuun sinkkihöyryyn noin 445–460 °C. Tuloksena on sinkkikerroksen lisäksi sinkki-rautaseoskerros, joka tarjoaa kestävän ja mekaanisesti vahvan suojan. Paksuus vaihtelee yleisesti muutamasta kymmenestä mikrometristä jopa yli sadan mikrometrin, riippuen käytöstä ja ympäristövaatimuksista. Elektrogalvaanoinnissa sinkki pinnoitetaan elektrolyyttikaasun avulla, jolloin kerros on yleensä ohuempi (noin 5–25 µm) ja erittäin tasainen, mutta ulkoisiin rasituksiin voi olla vähemmän kestävää kuumalämpögalvaanointiin verrattuna. Välineinä voidaan käyttää myös sherardointia, jossa sinkin diffuosiominen pinta muodostetaan korkeissa lämpötiloissa.

Käyttökohteita ovat rakennus- ja teollisuussektorin teräsrakenteet, pultit ja naulat, putkistot sekä ulkokäyttöön tarkoitetut kalusteet. Galvaanointi parantaa ruostesuojausta, vähentää kunnossapitotarvetta ja pidentää käyttöikää, erityisesti ilmastollisesti rasittavissa ympäristöissä. Galvaanointipinnoitteet ovat kierrätettäviä, ja prosessit noudattavat kansainvälisiä standardeja, kuten ISO 1461 ja EN 1461, jotka määrittelevät pinnoitteiden hyväksyttävät paksuudet ja laatuvaatimukset. Tubutukset ja hitsaukset voivat vaatia jälkisuojausta, jotta suoja ei heikenny.