GLUTtransporttereiden

GLUTtransporttereiden (GLUT-transportterit) ovat solukalvon integraalproteiineja, jotka mahdollistavat glukoosin ja joidenkin muiden hexosien passiivisen kulun solukalvon läpi. Ne kuuluvat SLC2-perheeseen ja muodostavat noin 12 transmembraanisen rakenteen. Siirtomekanismina ne käyttävät pitoisuuseroja ja toimintansa on energiasta riippumatonta; substraatti siirtyy solun sisä- ja ulkopuolen välillä konformaatioiden muutosten kautta.

GLUT-transporterien perhe sisältää useita jäseniä, joilla on kudosspesifisiä ilmentymiä ja substraatin erityisyyksiä. Tunnetuimmat ovat GLUT1 (SLC2A1), GLUT2 (SLC2A2), GLUT3 (SLC2A3), GLUT4 (SLC2A4) ja GLUT5 (SLC2A5). GLUT1 on yleisesti laajasti ilmentynyt ja toimittaa glukoosia monille kudoksille; GLUT2 on suurikapasiteettinen kuljettaja maksassa, haimassa ja suolistossa; GLUT3 on korkean affiniteetin glukoosin kuljettaja erityisesti aivoissa; GLUT4 on insuliinista riippuvainen kuljettaja, joka siirtyy plasman kalvolle lihas- ja rasvasoluissa reaktiona hormonaaliselle signaalille; GLUT5 on pääasiassa fruktoosin kuljettaja suolistossa ja munuaisissa. Lisäksi on muita jäseniä, kuten GLUT9, jotka liittyvät urikahapon kuljetukseen ja joilla on erikoistuneita tehtäviä.

Säätely ja kliininen merkitys vaihtelee jäsenittäin. GLUT4:n traettäminen plasman kalvolle on hormonaalisesti säädeltyä ja lihas- sekä rasvasoluissa keskeinen merkitys glukoosin käytössä. GLUT-ilmentymän muutokset ovat yhdistettyjä muun muassa aineenvaihdunnan tiloihin, diabetesloryhmiin, sekä joidenkin syöpien metabolisessa uudelleenohjauksessa. Harvinaisissa mutaatioisssa voi ilmetä neurologisia ja metabolisiä oireita, kuten GLUT1‑defisienssioireyhtymä.