GETpyyntöjen

GET-pyyntö on HTTP-protokollan käyttämä menetelmä, jolla asiakas hakee resurssia palvelimelta. GET-pyynnöt ovat semanttisesti turvallisia ja idempotenttejä: niiden ei oleteta aiheuttavan muutoksia palvelimen tilaan, eikä toistuva GET muutaman kerran muokkaa dataa. Tämä tekee GET-pyynnöistä yleisesti käytettyjä resurssien lukemiseen ja selaamiseen.

GET-pyyntö välittää resurssin polun lisäksi mahdolliset parametrit kyselymerkkijonossa, kuten ?page=2&sort=name. Näin samaa resurssia voi hakea eri näkymillä ilman, että kehyksen tarvitsee lähettää erillisiä pyyntöjä. Pyyntöä voi käyttää myös selaimen kirjanmerkkiä, tallentaa ja kopioida helposti.

Teknisesti GET-pyyntö koostuu pyyntölinjasta, jossa esiintyy metodi GET ja polku sekä mahdolliset otsikot (headers). Vastauksena palvelin palauttaa tilakoodin (esim. 200 OK, 404 Not Found) sekä resurssin sisällön. GET-pyynnöille tyypillisiä piirteitä ovat välimuisti, ETag- ja Last-Modified-otsikot sekä mahdollisuus ehdollisiin pyynnöille If-Modified-Since tai If-None-Match. On kuitenkin huomioitava URL:n pituusrajoitukset ja tiedon suojaus: kyselymerkkijono näkyy palvelinlokeissa ja selaimen historiallisessa, joten arkaluontoista tietoa ei tule sisällyttää.

Käyttötapaukset: skaalautuvat REST-rajapinnat ja hakutoiminnot, jolloin esimerkiksi /users/123?include=profile hakee käyttäjän tiedot. GET eroaa POST- tai PUT-pyynnöistä, jotka on tarkoitettu tilan muuttamiseen; suunnittelussa on suositeltavaa rajoittaa GET:iin vain lukeminen. Suojauksessa käytetään HTTPS:ää ja sisällön salausta, ja sensitiivisiä tietoja tulisi välttää query-stringissä.