GDTjärjestelmän

GDTjärjestelmän (Global Descriptor Table, GDT) on x86-arkkitehtuurin muistiosementaation hallintajärjestelmä, joka määrittelee muistialueiden ominaisuudet painottaen base-osoitteen, rajat (limit) sekä käyttöoikeudet. GDT on kriittinen osa muistinhallintaa protected mode -tilassa sekä, edelleen, osin 64-bittisessä tilassa. GDTR-rekisteri sisältää GDT:n aloitusosoitteen ja kokonaispituuden, ja CPU lataa sen LGDT-instruktiolla.

GDT:n kukin rivi muodostaa segmentin descriptorin. Tavallinen, yksinkertainen descriptor on 8 tavua pitkä, ja se määrittelee base-, limit- ja pääsykriteerit. Systeemien deskriptorit voivat olla pidempiä: TSS- ja LDT-deskriptorit voivat vaatia kahden 8-tavun deskriptojen ketjua (yhteensä 16 tavua), kun taas kutsu-, keskeytys- ja trap-gate -deskriptorit ovat 8 tavua pituisia. GDT:hen kuuluu myös null-descriptor, jota käytetään turvaporttina.

Segmenttien valitsimet (selectors) osoittavat, kumpaa descriptoria käytetään ja sisältävät RPL-arvon (kysynnän privilege level) sekä TI-bittin (Global vs Local Descriptor Table). Useat nykyaikaiset käyttöjärjestelmät käyttävät GDT:n laajennettua roolia Flat-muistomallin toteuttamiseen, jossa suurin osa muistista on yhtenäisesti käytettävissä, ja perusdeskriptorit ovat kunnossa sekä kernel- että käyttäjätason tiloja varten.

64-bittisessä tilassa segmentaatio on supistettu: base- ja limit-kentät eivät vaikuta samalla tavoin kuin 32-bittisessä tilassa, ja pääasiassa 64-bit Code Segmentin L-bitti sekä RPL/TI-tunnisteet ovat olennaisimpia. GDT:n ylläpito mahdollistaa tarvittaessa TSS:in käyttämisen tehtävätilan hallintaan ja joidenkin erikoiskäytäntöjen toteuttamisen, vaikka useimmat moderneimmat käyttöjärjestelmät suosivat muuta mekanismia prosessin eristämiseksi.

---