GABAergisiä

GABAergiset järjestelmät viittaavat neuroneihin ja synapseihin, jotka käyttävät gamma-aminovoihappoa (GABA) välittäjäaineenaan. GABAergiset yhteydet muodostavat aivojen tärkeimmän inhibitorisen signaalin, joka säätää neuronaalista aktiivisuutta ja verkkojen tasapainoa.

Pääasialliset GABA-reseptorityypit ovat GABA-A, GABA-B ja GABA-C (nykyisin usein nimetty GABA-A rho). GABA-A on ionotrooppinen reseptori, joka avaa kloridi-kanavan nopeasti, aiheuttaen hyperpolarisaation ja nopean inhibitory postsynaptic potentialin (IPSP). GABA-B on metabotrooppinen, GPCR-tyyppinen reseptori, joka via G-proteiineja ja ionikanavia tuottaa hitaamman, pitkän aikavälin inhibition. GABA-C (rho) -reseptorit ovat myös ionotrooppisia ja liittyvät kloridikanaviin; niiden rooli on pienempi aivoalueittain.

GABA:n synteesin ja poistumisen perusta: GABA syntetisoidaan glutamaatista glutaattidekarboklaasilla (GAD). Sitten GABA poistuu synapsista GABA-transporterien (GAT-1, GAT-3) kautta ja hajoaa GABA-transaminaasilla (GABA-T) sekä muilla entsyymeillä. Tämä ylläpitää välittäjäaineen pitoisuuksien ja inhibitorisen vaikutuksen säätelyn.

Kehityksessä GABA voi olla aluksi depolarisoiva, johtuen solun sisäisen kloridi-konentraation korkeudesta. Kun kloridin siirtäjäproteiinit kehittyvät (NKCC1:n väheneminen ja KCC2:n lisääntyminen), GABA siirtyy pääosin inhiboivaksi.

Rooli ja kliininen merkitys: GABAergiset synapsit säätelevät eksitatorisen ja inhibiittisen tasapainon, tärkeitä unessa, kognition ja motorisissa toiminnoissa sekä verkkojen synchronisaatiossa. Häiriöt GABAergisessä järjestelmissä liittyvät epilepsiaan, ahdistuneisuushäiriöihin ja skitsofreniaan. Lääkkeet, kuten bentsodiatsepiinit ja baclofen, vaikuttavat GABA-reseptoreihin, ja muut keinot kohottavat tai estävät GABA:n toimintaa.