Fotonisädehoito

Fotonisädehoito, joka tunnetaan myös nimellä röntgenhoito tai gammasädehoito, on syövän hoidossa käytetty sädehoidon muoto. Siinä käytetään suurienergisiä fotoneja, tyypillisesti röntgen- tai gammasäteilyä, vahingoittamaan syöpäsoluja ja estämään niiden kasvua. Hoidon tavoitteena on toimittaa maksimaalinen sädeannos kasvaimeen minimoiden samalla ympäröivien terveiden kudosten altistuminen.

Fotonisädehoitoa voidaan antaa ulkoisena sädehoidon tai sisäisenä sädehoidon eli brakyterapian muodossa. Ulkoisessa sädehoidossa säteily kohdistetaan ulkoisesta lähteestä kasvaimeen käyttäen lineaarikiihdytintä tai koboltti-60-yksikköä. Brakyterapiassa radioaktiivinen lähde asetetaan väliaikaisesti tai pysyvästi kasvaimen sisälle tai sen lähelle.

Hoidon suunnittelu on monimutkainen prosessi, johon kuuluu kuvantamistekniikoiden, kuten tietokonetomografian (TT) ja magneettikuvauksen (MRI), käyttö kasvaimen tarkan sijainnin ja koon määrittämiseksi. Fysioterapeutti laskee yksilöllisen annoksen ja annostelusuunnitelman, joka optimoi kasvaimen kattavuuden ja minimoi sivuvaikutukset.

Fotonisädehoito voi aiheuttaa erilaisia sivuvaikutuksia riippuen hoidetusta alueesta ja annoksesta. Yleisiä sivuvaikutuksia ovat ihoärsytys, väsymys ja pahoinvointi. Monet näistä sivuvaikutuksista ovat tilapäisiä ja häviävät hoidon päätyttyä. Fotonisädehoitoa käytetään useiden syöpätyyppien, kuten rinta-, eturauhas-, keuhko- ja pään ja kaulan syöpien hoitoon, usein yhdessä muiden hoitomuotojen, kuten leikkauksen ja kemoterapian, kanssa.