Fossiilisista

Fossiilit ovat menneeseen elämään viittaavia säilyneitä jäännöksiä. Ne esiintyvät pääasiassa sedimenttikerrostumissa, joissa organismin osat hautautuivat ja säilyivät geologisen ajan kuluessa. Fossiileja voivat olla kehon fossiilit, kuten luiden, hampaiden tai kuoren jäännökset, sekä jälkifossiilit, kuten jalanjäljet, kuoppamaiset rakenteet tai koprololiitit eli muinaisen ulosteen fosiloituneet jäännökset.

Fossiilien muodostuminen edellyttää tyypillisesti nopeaa hautautumista ja suotuisia säilytysolosuhteita, kuten vähähappista ympäristöä. Eri säilymistapoja ovat permineralisaatio (mineraalien täyttyminen kudoksiin), korvaaminen, impressionit ja jäljennökset sekä koprololiitit. Fossiilit voivat kuvata sekä yksilön elämän osia että elämän orgaanisia jälkiä.

Ajoitus fossiileille perustuu sekä suhteelliseen että absoluuttiseen datingiin. Stratigrafian avulla voidaan määrittää kerrostumien ikäjärjestys, kun taas radiometriset menetelmät ja isotooppien analyysit antavat tarkempia aikarajoja. Fossiiliset näytteet ovat olennaisia selvittämään evoluution, vanhojen ekosysteemien toiminnan sekä suurten tapahtumien, kuten sukupuuttojen, historiaa.

Fossiilisen elämän tutkiminen paljastaa maapallon menneisyyttä ja elämän monimuotoisuutta. Samalla fossiililöydöt korostavat säilymismuotojen ja maantieteellisten tekijöiden vaikutusta kerättyjen näytteiden epätasaisuuteen. Tutkimus pyrkii vähentämään näitä vääristymiä käyttämällä useita paikkoja ja kerrostumia sekä vertaamalla kehon fossiileja, jälkifossiileja ja ekosysteemin merkkejä.