Fosforiatomien

Fosforiatomien käsite viittaa fosforin atomeihin, kemiallisen alkuaineen fosforin atomeihin. Fosforin symboli on P ja järjestysluku 15. Se on epämetalli, joka esiintyy luonnossa sekä vapaina atomeina että yhdisteinä ja muodostaa useita allotrooppisia muotoja. Fosforin atomeilla on kolme ulkoelektronia, mikä sallii monipuolisia yhdisteiden rakennetta.

Fosforilla on useita allotropia. Valkoinen fosfori on läpikuultavan kellertävä, erittäin reaktiivinen ja myrkyllinen aine, joka voi hehkua pimeässä. Sitä pidetään veden alla, jotta se ei syttyisi itsekseen. Punainen fosfori syntyy valkoisen fosforin hapettumisen tuloksena ilman happea ja on vähemmän reaktiivinen. Musta fosfori on kerrostuva, erittäin stabiili allotropi, jolla on puolijohdeominaisuuksia ja joka on tutkimuksen kohde elektronisissa sovelluksissa.

Fosforilla on myös tärkeitä yhdisteitä ja oksideja. Yleisiä oksideja ovat esimerkiksi P4O10 ja sen vesiliukoiset muodot, sekä fosfaatit, kuten PO4 3−. Fosfaattiyhdisteet ovat keskeisiä sekä teollisuudessa että biologiassa. Fosforia käytetään muun muassa lannoitteissa, detergenteissä ja erilaisissa palamisestoaineissa sekä uusissa puolijohde- ja materiaalisovelluksissa, kuten mustan fosforin kaltaisissa muodoissa.

Biologiassa fosfori on elämälle välttämätön. Se on osa DNA:n, RNA:n ja ATP:n fosfaattiryhmiä, ja sen yhdisteet toimivat luuston ja hampaiden rakennusaineina kalsiumfosfaatteina. Fosforikierto kattaa kallioperän rapautumisen, kasvien ja eläinten aineenvaihdunnan sekä fosforin palautumisen maaperään ja vesistöihin.

Fosforin eristys historialtaan on merkittävä: vuonna 1669 Hennig Brand eristi sen uutena alkuaineena uraanivirtsasta ja antoi sille nimen fosforos kreikkalaisesta sanasta phosphoros, valo kantaa.