FIFOperiaatteeseen

FIFOperiaatteeseen, eli FIFO-periaatteeseen viitataan yleisesti periaatteena, jossa käsiteltävien tai säilytettävien tuotteiden tai tietojen käsittelyjärjestys noudattaa niiden sisääntulon aikajärjestystä: ensimmäiseksi sisään tulleet käsitellään ja käytetään ensimmäisinä. Periaate ilmenee erityisesti varastonhallinnassa, tuotantosuunnittelussa ja kustannuslaskennassa sekä tietojärjestelmissä, joissa tiedot tai tehtävät poistuvat jonosta enintään vanhimmillaan first-in-first-out-menetelmällä.

Käyttökohteet vaihtelevat teollisuudesta ja palveluista ohjelmisto- ja tietojenkäsittelyyn. Varastoissa FIFO auttaa ehkäisemään vanhentuneen tai pilaantuvan tavaran kertymistä sekä optimoimaan kiertoa ja tilan käyttöä. Kustannuslaskennassa FIFO vaikuttaa varaston arvostukseen ja voittovaikutelmaan, koska aikaisemmin ostetut yksiköt voidaan hyväksyä kalliimmasta tai halvemmasta hinnasta riippuen markkinoiden hinnankäytöstä. Tietojärjestelmissä ja queue-pohjaisissa prosesseissa FIFO varmistaa, että tehtävät tai datapaketit siirtyvät läpi järjestyksessä, mikä parantaa ennustettavuutta ja tasaista suorituskapasiteettia.

Hyötyinä ovat yksinkertaisuus, vanhojen tuotteiden kierrätyksen vähäisempi riski ja parempi säilyvyyden hallinta. Rajoituksina FIFO ei aina heijasta fyysistä tai käytännön virtausta tehtaalla tai varastossa, mikä voi aiheuttaa epäjohdonmukaista taktisaidetta. Lisäksi taloudelliset tulokset voivat poiketa todellisesta kustannusolosta, jos hintakehitys poikkeaa paljolti eri aikoihin ostettujen varojen välillä.

Esimerkki: varastossa on kolme erää, joista ensimmäinen sisään tuli ensin. FIFO-periaatteen mukaan käytetään nämä kolme erää sen mukaan, jolloin vanhin erä tyhjenee ensin, minkä seurauksena varaston arvo ja kustannuslaskelma pysyvät johdonmukaisina ajan mittaan.

Näkökulmia ja liittyvät käsitteet: FIFO, LIFO, JIT, kustannuslaskenta, varastonhallinta.