Etämittaustekniikka

Etämittaustekniikka viittaa joukkoon menetelmiä ja teknologioita, joita käytetään kohteiden tai ilmiöiden mittaamiseen ilman suoraa fyysistä kontaktia. Tämä mahdollistaa mittausten tekemisen vaikeapääsyisissä, vaarallisissa tai erittäin kaukana olevissa paikoissa. Yleisimpiä etämittausmenetelmiä ovat optiset, akustiset ja sähkömagneettiset tekniikat.

Optisissa etämittausmenetelmissä hyödynnetään valoa, kuten lasereita, kameroita tai infrapunasensoreita. Esimerkiksi etäisyysmittarit käyttävät laservaloa mittaamaan etäisyyttä kohteeseen analysoimalla valon kulkuaikaa tai vaihesiirtoa. Kamerat ja kuvankäsittelyteknologiat mahdollistavat kohteiden koon, muodon ja sijainnin arvioimisen etäältä. Infrapunatekniikka puolestaan mahdollistaa lämpötilan mittaamisen ilman kosketusta.

Akustiset etämittausmenetelmät käyttävät ääniaaltoja. Kaikuluotaimet, joita käytetään esimerkiksi laivoissa ja sukellusveneissä, lähettävät äänipulsseja ja mittaavat niiden paluuaikaa määrittääkseen etäisyyden pohjaan tai muihin vedenalaisiin kohteisiin. Ultraäänimittaus soveltuu myös lyhyemmillä etäisyyksillä erilaisten materiaalien paksuuden tai sisäisten vikojen havaitsemiseen.

Sähkömagneettisiin etämittausmenetelmiin kuuluvat esimerkiksi tutkat ja mikroaaltoanturit. Tutkajärjestelmät lähettävät radiosignaaleja ja analysoivat niiden heijastuksia kohteista, mahdollistaen etäisyyden, nopeuden ja suunnan määrittämisen ilmakehässä, avaruudessa tai merellä. Sähkömagneettista säteilyä käytetään myös etämittausjärjestelmissä maanpinnan ja kasvillisuuden tutkimisessa. Etämittaustekniikan sovelluksia löytyy monilta aloilta, kuten ilmailusta, ilmakehätieteestä, geologiasta, maanviljelystä, teollisuudesta ja puolustuksesta.