Etämittauslämpömittarit

Etämittauslämpömittarit, tunnetaan myös etälämpömittareina, ovat laitteita, jotka mittaavat lämpötilaa koskematta itse mitattavaan kohteeseen. Ne toimivat hyödyntäen erilaisia säteilyyn tai muihin fysikaalisiin ilmiöihin perustuvia mittausmenetelmiä. Yleisimpiä etämittauslämpömittareita ovat infrapunalämpömittarit, jotka mittaavat kohteen lähettämää infrapunasäteilyä. Säteilyn intensiteetti on suhteessa kohteen lämpötilaan, ja laite muuntaa tämän säteilyn luettavaksi lämpötila-arvoksi.

Toinen tyyppi on optiset pyrometrit, jotka perustuvat kohteen säteilemän valon väriin ja intensiteettiin. Korkeammat lämpötilat saavat kohteen säteilemään valoa eri aallonpituuksilla, ja pyrometri analysoi tätä spektrin jakautumista lämpötilan määrittämiseksi. Erityistilanteissa voidaan käyttää myös esimerkiksi ultraäänipohjaisia tai laserpohjaisia lämpömittareita.

Etämittauslämpömittareita käytetään monilla aloilla. Teollisuudessa niitä hyödynnetään esimerkiksi liikkuvien koneenosien, kuumien materiaalien tai vaikeapääsyisten kohteiden lämpötilan seurantaan ilman riskiä kosketuksesta tai laitteen vahingoittumisesta. Elintarviketeollisuudessa niitä käytetään pintalämpötilojen nopeaan mittaamiseen. Lääketieteessä tunnetuin esimerkki on otsalämpömittari, jolla voidaan mitata kehon lämpötilaa etäältä. Myös rakennusalalla ja tutkimuskäytössä etälämpömittarit tarjoavat käteviä ratkaisuja.

Etämittauslämpömittarin valinnassa on otettava huomioon mittausalue, tarkkuusvaatimukset, mittausetäisyys ja ympäristöolosuhteet, kuten pölyisyys tai höyryjen läsnäolo, jotka voivat vaikuttaa mittaustulokseen.