Etähavainnointilaitteistot

Etähavainnointilaitteistot, tunnettu myös nimellä etätunnistusjärjestelmät, ovat teknologioita, joilla kerätään tietoa kohteesta tai ilmiöstä ilman suoraa fyysistä kontaktia. Ne hyödyntävät erilaisia sähkömagneettisen spektrin aallonpituuksia, kuten valoa, infrapunasäteilyä tai mikroaaltoja, rekisteröimään heijastunutta tai säteilevää energiaa. Tiedonkeruu tapahtuu tyypillisesti sensoreiden avulla, jotka on asennettu liikkumattomille alustoille, kuten satelliitteihin, lentokoneisiin, droneihin tai maanpinnalle.

Etähavainnointilaitteistoja käytetään laajasti monilla eri aloilla. Ilmakehän ja Maan pinnan tutkimuksessa niitä hyödynnetään esimerkiksi sään ennustamisessa, ilmastonmuutoksen seurannassa, maankäytön muutosten analysoinnissa ja luonnonvarojen kartoittamisessa. Sovelluksia löytyy myös maataloudesta sadon tilan seurantaan, metsätaloudesta metsien terveyden arviointiin ja kaupunkisuunnittelusta infrastruktuurin seurantaan. Lisäksi puolustus- ja turvallisuusalalla etähavainnointia käytetään tiedusteluun ja valvontaan.

Yleisimpiä etähavainnointijärjestelmien tyyppejä ovat passiiviset ja aktiiviset järjestelmät. Passiiviset järjestelmät mittaavat luonnollista säteilyä, kuten auringonvaloa tai Maan lämpösäteilyä. Aktiiviset järjestelmät puolestaan lähettävät itse energiaa ja mittaavat siitä heijastunutta signaalia takaisin. Esimerkkejä aktiivisista järjestelmistä ovat tutkat ja lidar-järjestelmät. Kerätty data vaatii usein jälkikäsittelyä ja analysointia, jotta siitä saadaan hyödyllistä tietoa.