Etäisyysmittaustekniikat

Etäisyysmittaustekniikat ovat menetelmiä, joita käytetään kahden pisteen välisen etäisyyden määrittämiseen. Näitä tekniikoita hyödynnetään laajalti monilla aloilla, kuten maanmittauksessa, navigoinnissa, rakentamisessa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Yleisimpiä etäisyysmittaustekniikoita ovat optiset, akustiset ja radioaaltopohjaiset menetelmät.

Optiset menetelmät perustuvat valon nopeuteen. Laseretäisyysmittarit lähettävät valonsäteen kohteeseen ja mittaavat sen takaisin heijastuneen valon kulkeman ajan. Tunnetusta valon nopeudesta voidaan laskea etäisyys. Myös interferometriaa, joka hyödyntää valon aaltoluonnetta, käytetään erittäin tarkkoihin lyhyen matkan mittauksiin.

Akustiset menetelmät, kuten kaikuluotaus, käyttävät ääniaaltoja. Kaikuluotain lähettää äänipulssin ja mittaa ajan, joka kuluu pulssin palautumiseen kaiun muodossa. Äänen nopeus väliaineessa on tunnettu, joten etäisyys voidaan laskea. Tätä tekniikkaa käytetään esimerkiksi vedenalaisten etäisyyksien mittaamiseen.

Radioaaltopohjaiset menetelmät, kuten tutka, toimivat samankaltaisesti kuin optiset ja akustiset menetelmät, mutta käyttävät radiotaajuista säteilyä. Tutka lähettää radioaaltoja ja analysoi niiden heijastumista kohteista. GPS-järjestelmä puolestaan perustuu satelliiteista tulevien radiosignaalien mittaamiseen useasta eri suunnasta, mahdollistaen sijainnin ja siten etäisyyksien määrittämisen. Valinta sopivasta etäisyysmittaustekniikasta riippuu mitattavan etäisyyden suuruudesta, vaaditusta tarkkuudesta ja ympäristöolosuhteista.