Esipuheen

Esipuhe on teoksen alussa oleva lyhyt teksti, jonka kirjoittaa yleensä teoksen kirjoittaja. Sen tarkoituksena on avata teoksen syntyhistoria, kertoa teoksen tavoitteista ja laajuudesta sekä kuvailla kirjoitus- ja tutkimusprosessia. Esipuhe voi myös kiittää henkilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat olleet mukana teoksen valmistelussa.

Esipuhe eroaa usein varsinaisesta johdannosta; johdanto esittelee teoksen sisällön ja menetelmät, kun taas esipuhe tarjoaa kontekstin, päämääriä koskevia havaintoja sekä taustatietoja teoksen tekemisestä. Siinä voidaan käsitellä lähdeaineistoa, rajauksia sekä tutkimuksellisia tai käytännöllisiä motiiveja sekä lukijan mahdollisia huomioita teoksen lukemisesta.

Esipuhe on yleinen sekä tieteellisissä julkaisuissa että kaunokirjallisessa teksteissä, mutta sen pituus vaihtelee: se voi olla muutamasta virkkeestä sivun mittaiseen kappaleeseen saakka. Esipuheet voivat olla tekijän oman äänen lisäksi myös muiden kirjoittamia, jolloin ne tarjoavat kontekstin tai suosituksia teokselle.

Esipuhe sijoitetaan yleensä kirjan alussa, kiitosten tilalle tai yhteydessä sekä sisällysluettelon jälkeen. Sen tulisi olla selkeä ja luonteva suomen kielellä, ja sen tarkoituksena on valmistella lukija teoksen lukemiselle sekä kertoa, miksi teos on relevantti.