Erääntymisaikojen

Erääntymisaikojen käsite viittaa sellaisten aikojen kokonaisuuteen, jolloin erääntyy yhden tai useamman velan, sijoituksen tai muun maksusuorituksen pääoma. Se on tärkeä osa erääntymissuunnittelua, likviditeetin hallintaa ja riskien arviointia rahoitusmarkkinoilla.

Käytännössä erääntymisaikoja tarkastellaan erityisesti joukkovelkakirjojen, lainojen ja annuiteettien yhteydessä. Instrumentissa voi olla useita erääntymisaikoja, jotka muodostavat aikataulun, usein kutsuttu maturities schedule tai erääntymisaikataulu. Aikataulu kuvaa, milloin kunkin erän pääoma sekä mahdolliset korot on maksettava.

Erääntymisaikojen pituus ja jakautuminen vaikuttavat tuotto-odotuksiin, reinvestointiriskiin sekä korkojen herkkyyteen. Pidemmät erääntymisajat sitovat pääomaa pidemmäksi aikaa ja altistavat suuremmille korkomuutoksille; lyhyemmät erääntymiset tarjoavat yleensä suurempaa likviditeettiä ja pienempää reaktiota markkinakorkojen muutoksiin.

Esimerkkejä ovat valtion ja yrityslainojen maturiteetit, jotka voivat sijoittua lyhyestä (1–2 vuotta) pitkään (10–20 vuotta) tai näiden väliin. Myös lainojen maksueräkolmion (lyhyt vs. pitkä aikaväli) sekä annuiteettisopimukset muodostavat erääntymisaikojen sarjoja.

Erääntymisaikojen analysointi on keskeistä, kun arvioidaan korkokaarta, portfolion duraatioa ja likviditeettiin liittyviä tarpeita sekä riskinhallintastrategioita.