Eristeaineita

Eristeaineita ovat rakennusteollisuudessa käytettävät materiaalit, joiden päätehtävä on vähentää lämmön siirtymistä rakennusten tilojen välillä sekä parantaa äänieristystä ja kosteudenhallintaa. Eristeet voidaan valmistaa kiinteiksi levyiksi, kuitueristeiksi tai vaahdoiksi, ja ne asennetaan rakenteisiin lattioiden, vaipan sekä putkistojen ympärille.

Yleisimmät eristeaineet voi jakaa muodon mukaan kuiti- ja levy-eristeisiin sekä luonnon- ja biopohjaisiin vaihtoehtoihin. Kuitueristeisiin kuuluvat esimerkiksi mineraalivillat (kivivilla ja lasivilla), jotka ovat palamattomia ja kevyehköjä. Levy-eristeinä käytetään muun muassa EPS- ja XPS-levyjä sekä polyuretaanilevyjä. Biopohjaiset vaihtoehdot kuten puukuitu- ja sellueristeet tarjoavat rakennusmateriaalien alhaisemman ympäristöjalanjäljen. Laajasti käytettyjä ovat myös useiden eristeiden yhdistelmät, jotka optimoivat lämpö-, äänieristys- ja kosteudenkestokykyä.

Ominaisuuksiltaan eristeiden tärkeimmät tekijät ovat lämmöneristyskyky (lämpöjohtavuus λ), tiiviys ja ilmanvuotosuhde, kosteudenkestävyys sekä palonkestävyys. Tyypillisesti λ-arvot sijoittuvat noin 0,030–0,040 W/mK luokkaan PU- ja styreeni-itsevanhoissa eristeissä sekä hieman korkeammalle mineraali- ja lasivilloille. Äänieristävyys sekä kosteudenhallinta vaihtelevat materiaalin mukaan, ja tulipaloluokan (EU-relaatio: A1–B) on otettava huomioon rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan.

Käyttökohteita ovat rakennusten ulkoseinät, sisäseinät, lattiat, katoissa sekä putkistojen ympärillä. Asennuksessa korostuvat tiiviys ja ilmanvuotojen minimointi sekä oikea kitivä ja saumojen tiivistäminen, jotta eristys toimii suunnitellusti.

Ympäristövaikutukset ja kierrätettävyys ovat huomioitavia tekijöitä: eristevalinnoissa painotetaan elinkaariarviointia, raaka-aineiden alkuperää sekä tuotannon ympäristövaikutuksia. Monia eristemateriaaleja voidaan kierrättää tai hyödyntää uusissa sovelluksissa, mutta käytännön kierrätysvaihtoehdot vaihtelevat materiaalin mukaan.