Erilläänpitoa

Erilläänpitoa tarkoittaa toimenpiteitä, joissa henkilö, ryhmä tai esine pidetään muista erillään. Tällainen eriyttäminen toteutetaan usein sekä tilapäisesti että pitkäaikaisesti ja sekä viranomaisten että organisaation käytännöissä. Tavoitteena on hallita riskejä, turvata terveys ja turvallisuus sekä helpottaa tilojen tai resurssien hallintaa. Erilläänpitoa voidaan toteuttaa fyysisin järjestelyin, kuten erillisiin tiloihin sijoittamisen, sekä organisatorisesti, esimerkiksi rajoittamalla osallistumista yhteisiin toimintoihin.

Käyttökonteksteja on useita. Terveydenhuollossa erilläänpitoa käytetään tartuntatautien leviämisen estämiseksi: potilas voidaan sijoittaa eristykseen, hoitoa annetaan yksin huoneessa, suojaustoimenpiteitä noudatetaan ja vierailuja rajoitetaan. Sosiaali- ja lastensuojelussa erilläänpitoa voidaan käyttää asiakkaan tai lapsen turvaamiseksi, esimerkiksi tilapäisesti siirtäessä henkilöä turvallisuus- tai hyvinvointisyistä toiseen tilaan tai sijaishuoltoon. Rikoso- ja vankeusjärjestelmässä erilläänpitoa voi tarkoittaa eristystä tai erityistä asuinaluetta valvovan henkilökunnan piirissä; tässä huomioidaan säädösten mukaan oikeudet ja valitusmahdollisuudet sekä huolenpito asukkaan hyvinvoinnista.

Käytännöt määräytyvät soveltuvan lainsäädännön, viranomaisten ohjeiden ja organisaatioiden sisäisten käytäntöjen mukaan. Eettiset näkökulmat keskittyvät oikeudenmukaisuuteen, suhteellisuuteen sekä yksilön perusoikeuksiin ja hyvinvointiin liittyviin vaikutuksiin.

Yhteenvetona erilläänpito on monipuolinen toimintatapa, joka pyrkii varmistamaan turvallisuuden ja toiminnan sujuvuuden, mutta sen toteutuksessa on tärkeää noudattaa asianmukaisia oikeudellisia ja eettisiä periaatteita.