Erikoisvirastot

Erikoisvirastot ovat valtionhallinnon erityisen erikoistuneita virastoja, jotka hoitavat tiettyjä selkeästi rajattuja tehtäviä ja joiden toimivalta voi poiketa tavallisista virastoista tai ministeriöistä. Niiden tehtävät ja toimivaltuudet määritellään lailla tai valtioneuvoston asetuksin, ja ne voivat omata omia hallinto- ja talousrakenteita sekä erillisen johtamisen.

Ne voivat olla suhteellisesti itsenäisempiä päätöksenteossaan kuin ministeriöiden alaiset virastot, mutta niiden toiminta on silti tilivelvollista. Ne raportoivat yleensä jollekin ministeriölle, hallitukselle tai parlamentille, ja niiden toimintaa valvovat tilintarkastus sekä mahdolliset erilliset valvontaviranomaiset.

Toiminta-alueet kattaa usein rahoitus- ja markkinavalvonnan, ympäristö- ja energiapolitiikan toimeenpanon, tilastoinnin ja tutkimuksen sekä kulttuuri- ja turvallisuustehtävät. Erikoisvirastoilla on tehtävässään vaatimuksia, kuten objektiivisuus, pitkäjänteinen suunnittelu ja vaikuttavuuden seuraaminen, sekä ne toteuttavat sääntelyä, valvontaa tai tutkimusta oman asiantuntemuksensa perusteella.

Käytännön järjestelyt ja valvontamekanismit vaihtelevat maittain sekä lainsäädännön että hallinnon kehityksen mukaan. Suomessa termiä käytetään kuvaamaan erikoisosaamista korostavia hallinnollisia yksiköitä, joiden erityisasema voi poiketa muista viranomaismuodoista.