Erikoistapauksina

Erikoistapauksina on suomenkielinen ilmauksellinen muoto, jota käytetään ilmaisemaan, että tiettyä sääntöä tai luokitusta sovelletaan erityisesti poikkeuksellisiin tapauksiiin. Perustana on sana erikoistapaus, josta essiivin pääte -na/-nä muodostaa yksikön erikoistapauksena ja monikon erikoistapauksina. Yksikkömuoto on erikoistapauksena, monikko-essive on erikoistapauksina.

Käyttötarkoitus ja kontekstit. Erikoistapauksina esiintyy usein teksteissä, joissa on tarpeen erottaa yleisestä käytännöstä poikkeavat tilanteet, kuten oikeus-, hallinto- tai tutkimuskirjoittelussa. Sillä viitataan siihen, että jokin poikkeus tai erityisjärjestely käsitellään erikseen, ei yleisten sääntöjen puitteissa. Kielessä termi korostaa erityistä luonnetta tai hallinnollista päätöstä, joka poikkeaa normista. Vastineina voidaan käyttää esimerkiksi poikkeustapaus-sanaa tai yleisemmin sanamuotoja poikkeus tai eritys.

Käytännön esimerkkejä. Säännöt yleensä kieltävät palautuksen, mutta erikoistapauksina voidaan myöntää lisäaikaa. Tutkimuksessa erikoistapauksina voidaan käsitellä datan poikkeusnäytteet ja soveltaa toisentyyppisiä analyysimenetelmiä. Oikeudellisissa teksteissä erikoistapauksina voidaan tunnistaa tilanteita, joissa sovelletaan joustavampaa menettelyä yleisen käytännön sijaan.

Verrattuna termiin poikkeustapaus erikoistapauksena korostaa sääntöjen soveltamisen erityisluonnetta ja sitä, että ratkaisu on tarkoitettu toisiin kuin tavanomaisiin olosuhteisiin. Taivutuksellisesti käsite ilmenee sekä yksikössä että monikossa: erikoistapauksena sekä erikoistapauksina.