Erikoiskieliä

Erikoiskieliä ovat kielimuodot, joita käytetään tietyissä yhteisöissä tai ammateissa ja jotka sisältävät erikoissanastoa, terminologiaa sekä usein lisäksi jäsenneltyjä käytäntöjä sekä kirjoitus- tai puhetapoja. Ne voivat pohjautua yleiskieleen, mutta niiden sanasto ja rakenteet on sopeutettu kunkin alueen tarpeisiin. Joissain tapauksissa erikoiskielet ovat keinotekoisia, mutta useimmiten ne kehittyvät luonnollisesti.

Erikoiskielet jaetaan usein ammatillisiin kieliin (ammattikielet) sekä teknisiin tai koodauskieliin. Ammattikielet kattavat oikeudellisen, lääketieteellisen, teknisen, taloudellisen ja hallinnollisen viestinnän, joissa termistö ja tyyli ovat spesifisiä. Teknisten erikoiskielten laajiin kuuluvat tekniset kielet, standardoidut käsikirjat sekä dokumentointi. Ohjelmointikielet ovat kuitenkin erityinen alaluokka, joissa syntaksi ja semantiikka määräytyvät ohjelmoinnin logiikan mukaan.

Erikoiskielten piirteisiin kuuluu laaja terminologia, tiukat määritelmät sekä usein tiukka asiasisällön esitystapa. Viestintä on suunnattu tietäville ihmisille, joilla on tausta alalla, ja erilaiset ohjeistukset sekä sanastot tukevat yhteistä ymmärrystä. Kielelliset standardit ja terminologiat, kuten sanakirjat, ohjekirjat ja standardoidut käännökset, auttavat hallitsemaan erikoiskielen käyttöä.

Hämmennyksiä ja väärinymmärryksiä syntyy, kun erikoiskieltä käytetään yleisölle tai jos käyttö poikkeaa vaatimuksista, sekä kun käännösten laatu vaihtelee. Kielitaidon kehittäminen erikoiskielissä vaatii koulutusta, oppikirjoja, sekä jatkuvaa terminologian päivittämistä, kun ala kehittyy.