Erikoiskieli

Erikoiskieli tarkoittaa kielen muotoa, jonka käyttö on vakiintunutta tietyn alan, ammatin tai yhteisön sisällä. Se kattaa erityissanaston, termistön, lyhenteet sekä viestinnän tavan ja tyylin, joka poikkeaa yleiskielestä. Erikoiskielen tarkoituksena on lisätä tarkkuutta ja tehokkuutta, mutta sen käyttö voi merkitä kuuluvuuden rajaa ulkopuolisilta.

Rakenteeltaan erikoiskieli yhdistää laajan sanaston kiinnittyneisiin käsitteisiin, usein tarkkoihin määritelmiin. Se sisältää sekä systemaattista terminologiaa että arkisempaa jargonia ja slangia, sekä lausekäytäntöjä, joiden avulla asiantuntijat ilmaisevat kompleksiset ideat tiivisti. Lisäksi erikoiskieli käyttää usein lyhenteitä, kaanonia ja standardeja, jotka ohjaavat kirjoittamista ja puhumista.

Erikoiskielen käyttötarkoitukset ovat sekä tehokkuus että identiteetin rakentaminen: se helpottaa asiantuntijaintaista vuorovaikutusta, mutta samalla voi muodostaa esteen ei-asiantuntijoille. Siksi aloilla kehitetään sanastojen hallintaa, lakisääteisiä standardeja ja tyylikirjoja; uusien termien synty ja lainautuminen katsotaan sekä edistykseksi että vaatimukseksi kielitaidolle. Esimerkkejä erikoiskielistä ovat lääketieteen termit, oikeuskielen ilmaukset, IT- ja teknologia-ala sekä rakennus- ja rahoitusalat.