Eriarvoisuuksia

Eriarvoisuuksia tarkoittaa yhteiskunnallisia eroja yksilöiden tai ryhmien asemassa, mahdollisuuksissa ja hyvinvoinnissa. Termi kattaa sekä aineelliset että ei-aineelliset tekijät, kuten tulot, varallisuus, koulutustaso, terveys, työllisyys, sosiaalinen asema sekä oikeudet ja mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Gelenti muodostuu useista yhtenäisistä ulottuvuuksista. Tulo- ja varallisuuserot, koulutukselliset erot sekä terveyden ja hyvinvoinnin erot ovat yleisiä ja mitattavia ilmiöitä. Lisäksi eriarvoisuudet voivat liittyä sukupuoleen, etniseen tai maahanmuuttajataustaan, ikään sekä asuinalueeseen ja alueellisiin eroihin. Eriarvoisuudet voivat ilmetä sekä nopeina että pysyvinä rakenteellisina erinä.

Mittaus ja Indikaattorit voidaan jakaa määrällisiin ja laadullisiin. Yleisimpiä määrällisiä mittareita ovat tulon- ja varallisuuserojen koko sekä Gini-kerroin, Palma-suhde ja Theil-indeksi. Laadullisia kieliä edustavat esimerkiksi koulutuksen saavutettavuus, terveydenhuoltoon pääsy sekä rasistisen tai sukupuolisen syrjinnän esiintyvyys. Tutkimus kiinnittää usein huomiota myös intersektionaalisuuteen, jossa useat identiteetin osa-alueet kohtaavat samanaikaisia rajoituksia.

Syytekijöitä ovat teknologinen muutos, globalisaatio, työmarkkinoiden rakennemuutos sekä julkisen sektorin rooli ja politiikat. Eriarvoisuuksien kasvu voi heikentää talouskasvua, heikentää luottamusta ja lisätä sosiaalista kitkaa.

Politiikassa vastatoimet painottuvat tulonsiirtoperusteiden ja verotuksen oikeudenmukaisuuteen, universalistisiin julkisiin palveluihin, koulutuksen tasa-arvoon sekä aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan. Monitieteellinen tutkimus korostaa kestäviä, oikeudenmukaisia ratkaisuja, joissa huomioidaan erilaiset ryhmien tarpeet ja mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan tasavertaisesti.