Epävirallisuutta

Epävirallisuus tarkoittaa tilaa, jossa toiminta tai käytännöt eivät ole viranomaisten tai organisaation virallisesti hyväksyttyjä tai säädeltyjä. Se on vastakohta viralliselle, standardoidulle ja säädellylle toiminnalle. Epävirallisuus voi ilmetä sekä yksittäisissä tilanteissa että järjestelmätasoisesti.

Epävirallisuus esiintyy monilla alueilla: taloudessa epävirallinen talous koostuu toimista, joita ei rekisteröidä, veroteta tai suojata samalla tavoin kuin virallista taloutta; ja instituutioissa epäviralliset käytännöt ja normit, kuten epämuodolliset sopimusmallit sekä luottamusverkostot, joita ei perustu kirjoitettuihin sääntöihin.

Organisaatioiden tasolla epävirallisuus voi näkyä joustavuutena, ad hoc -päätöksentekona ja epävirallisena vallankäyttönä. Yhteiskuntatieteellisessä ja taloustieteellisessä keskustelussa epävirallisuus voi lisätä nopeutta ja sosiaalisia sidoksia, mutta se voi heikentää oikeusturvaa, läpinäkyvyyttä ja tasapuolisuutta.

Tutkimuksessa epävirallisuutta tarkastellaan usein monimutkaisena kokonaisuutena, johon kuuluvat sekä talouden että normien piiriin sijoittuvat ilmiöt. Epävirallisuus vaihtelee kulttuurien ja järjestelmien mukaan: joissain konteksteissa se on olennainen osa arkea ja vuorovaikutusta, kun taas toisissa se aiheuttaa haasteita virallisen järjestelmän toimivuudelle, sääntelyn ja julkisen vastuun näkökulmasta.