Epäuskous

Epäuskous on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan epäuskoa, epäluuloa tai skeptistä asennetta väitettä, ideaa tai uskontoa kohtaan. Se voi viitata sekä tilapäiseen epäilyyn että pidempiaikaiseen epäilevään suhtautumiseen. Termi on yleisimmin käytetty kirjallisissa yhteyksissä, kuten filosofisissa tai teologisissa teksteissä; arkipäivän kielessä siitä puhutaan harvemmin, ja nykykielessä yleisemmät vastineet ovat epäusko tai epäuskoinen.

Etymologia ja merkitys: epä- on negatiivinen etuliite ja usko tarkoittaa belief tai faith. Epäuskous on vanhempi tai vähemmän käytetty muoto, jota tavataan lähinnä historiallisissa teksteissä tai tieteellisissä yhteyksissä. Sen kantama merkitys on hyvin lähellä sanaa epäusko, mutta sävyltään hieman formalimpi tai erittelevä.

Käyttö: Epäuskous voi ilmentää sekä yksittäistä epäilystä että yleisempää epäuskon asennetta. Esimerkki: "Hänen epäuskonsa väitteeseen kasvoi, kun todisteet puuttuivat." Verrattuna sanoihin epäilys tai skeptismi, epäuskous on hieman vahvemman epäuskon sävyinen.

Näkökohtia: Liittyvät käsitteet ovat epäilys, epäusko, skeptismi ja ateismi. Lähteitä käsittelevät sanakirjat ja kielentutkimuksen tekstit tukevat sen eriteltyä käyttötapaa.