Epäuskottomuus

Epäuskottomuus on suomalainen termi, joka tarkoittaa epäuskoa tai epäilystä jotakin väitettä tai uskomusta kohtaan. Se voi viitata sekä henkilökohtaiseen epistemiseen asenteeseen että yleisempään maailmankatsomukselliseen puutteeseen uskossa.

Etymologisesti epäuskottomuus muodostuu etuliitteestä epä-, joka merkitsee negatiivista, sekä sanasta uskottomuus, joka viittaa uskottavuuden puutteeseen. Käsite sijoittuu erityisesti uskonto- ja filosofian keskusteluihin, joissa pohditaan uskonnollisten väitteiden todenperäisyyttä tai yliluonnollisten tapahtumien vakuuttavuutta.

Käyttö ja vivahteet: teologiassa ja filosofiassa epäuskottomuutta käytetään kuvaamaan kriittistä suhtautumista tai epäilystä Jumalan olemassaoloa, enkelien tai ihmeiden kaltaisia väitteitä kohtaan. kulttuurisessa ja arkipuheessa se voi ilmetä skeptisminä yleisiä auktoriteetteja tai dogmeja kohtaan.

Rinnakkaiset ja lähisukulaisuudet: epäuskottomuus eroaa uskonnottomuudesta, joka tarkoittaa uskonnollisen identiteetin tai uskonnottomuuden tilaa, sekä ateismista ja agnostisismista, jotka ovat tarkemmin määriteltyjä kannanottoja Jumalan olemassaolosta tai tiedon mahdollisuudesta. Epäuskottomuus on enemmän episteminen asenne kuin identiteetillinen kanta.

Tärkeää on huomioida, että termiä käytetään sekä tieteellisissä että arkisissa yhteyksissä, ja sen tarkka merkitys voi vaihdella kontekstin mukaan.