lähisukulaisuudet

Lähisukulaisuudet tarkoittavat suhteita ihmisten välillä, jotka ovat läheisesti kytköksissä toisiinsa geneettisesti tai avioliiton kautta ja joiden sukupolvinen etäisyys on lyhyt. Käsite esiintyy sekä sosiologisessa ja genealogisessa tutkimuksessa että lainsäädännössä, jossa läheiset sukulaisuudet voivat vaikuttaa oikeuksiin, velvollisuuksiin ja sosiaalisiin etuuksiin.

Suhteet jaetaan yleensä kahteen pääkategoriaan: lineaarisiin (suora polku esi-isille tai jälkeläisille) ja sivusukulaisuuksiin (sisarukset sekä toisen asteen sukulaiset kuten tädit, sedät, setä- tai täti- ja heidän lapsensa, serkut). Sukupolvien välinen etäisyys määritellään yhteisen esi-isän kautta; mitä lähempänä yhteistä esi-isää ollaan, sitä läheisemmiksi suhteet katsotaan.

Käytännössä lähisukulaisuudet koskevat esimerkiksi vanhempia ja lapsia sekä isovanhempia ja lastenlapsia, mutta myös sisarusten ja muiden lähisukulaisten suhteita. Eri konteksteissa, kuten perintöoikeudessa, verotuksessa, sosiaaliturvassa tai avioliittoon liittyvissä säännöissä, määritellään tarkat äärimmäiset raja-arvot ja oikeudelliset vaikutukset sen mukaan, mikä katsotaan lähisukulaiseksi.

Lähisukulaisuuksien tutkimus ja rekisteri- tiedot ovat tärkeitä genealogian lisäksi myös oikeudellisissa ja demografisissa analyyseissä, joissa sukupuun läheisyydet vaikuttavat oikeudellisiin käytäntöihin ja perheellisen rakenteen ymmärtämiseen.