Epätasaarvoisuudesta

Epätasaarvoisuudesta tarkoitetaan tilaa, jossa resursseihin, mahdollisuuksiin ja kohteluun liittyvät erot ovat merkittäviä tai pysyviä. Eriarvoisuus voidaan tarkastella sekä tulon ja varallisuuden jakautumista että yksilöiden mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintoihin.

Erot tyypeittäin: taloudellinen epätasaarvoisuus kuvaa erot tuloissa ja varallisuudessa; sosiaalinen epätasaarvoisuus viittaa erojen esiintymiseen terveyden, koulutuksen, asumisen ja toimeentulon alueilla; mahdollisuuksien epätasaarvoisuus koskee esimerkiksi pääsyä laadukkaaseen koulutukseen, työmarkkinoille tai yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Eriarvoisuus voi liittyä sukupuoleen, etniseen taustaan, ikään ja asuinseutuun.

Mittaaminen: taloudellista epätasaarvoisuutta seurataan usein Gini-kertoimella sekä riittävällä tavalla Palma- ja Theil-indekseillä. Myös varallisuuden ja koulutuksen indeksit sekä terveydenhuollon ja elinajan odotteen erot antavat kuvan erojen asteesta.

Synty ja kehitys: syiksi nähdään muun muassa teknologinen muutos, globalisaatio, tulo- ja varallisuuserojen periytyminen sekä politiikan rakennerajoitteet. Muutokset voivat vahvistaa epätasaarvoisuutta sekä tuloissa että mahdollisuuksissa.

Vastaus: julkiset politiikat voivat vaikuttaa eriarvoisuuteen esimerkiksi progressiivisella verotuksella, sosiaaliturvalla, investointeilla koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä työntekijöiden oikeuksiin ja koulutukseen. Keskustelu painottaa usein tasapainoa talouskasvun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä.

Kritiikit ja rajoitteet: mittareiden kyky kuvata monimuotoisia eroja on rajallinen, ja tilastolliset indikaattorit voivat peittää elämänlaadun ja epävirallisen työn. Lisäksi on tilanteita, joissa eriarvoisuus voi kannustaa innovaatioihin, mikä asettaa politiikan tavoitteet osin vastakkain.