Epärajoittuneet

Epärajoittuneet on suomenkielinen adjektiivi, joka tarkoittaa “ei rajoittunut” tai “rajoittelematon”. Sanaa käytetään kuvaamaan ilmiöitä, kohteita tai suureita, jotka eivät ole rajattu kiinteällä ylä- tai alarajalla. Epärajoittuneita ilmiöitä voidaan tarkastella sekä matematiikassa että muissa tieteellisissä ja käytännön yhteyksissä, joissa rajat ovat epäoleellisia tai joita ei ole asetettu.

Etymologia ja taivutus: Epä- on negatiivinen etuliite, ja rajoittunut/rajoittamaton muodostaa perusrunko. Taivutuksessa käytetään esimerkiksi muotoja epärajoittunut (m).

kumppaneineen epärajoittuneet (monikko) sekä pieniin ja suurempiin ilmauksiin sopivia muotoja riippuen lauseyhteydestä.

Käyttökontekstit: Telegraphisesti termiä käytetään pääasiassa matematiikassa ja tilastoissa kuvaamaan suureita, joukkoja tai funktioita, jotka eivät ole rajattuja kiinteällä ylä- tai alarajalla. Esimerkiksi joukko {x ∈ R | x > 0} on epärajoittunut ylärajan suhteen, koska sille ei ole ylärajaa. Yleisesti termi viittaa siihen, että kyseessä olevalla ilmiöllä on mahdollisuus kasvaa tai pienentyä ilman määriteltyjä rajoja. Käyttö voi vaihdella kontekstin mukaan, eikä termille ole yhtä ainoaa tarkkaa määritelmää kaikilla aloilla.

Vastaavat käsitteet ja käännökset: Englanniksi vastine on yleensä “unbounded”. Suomen yleiskielessä voidaan myös puhua “rajoittamattomasta” tai “epärajaisesta” tilasta kontekstista riippuen. Epärajoittuneet on siten yleistermi, jonka tarkka merkitys määräytyy tilanteen mukaan.