Epäpuhtaista

Epäpuhtaista on termi, jota käytetään kuvaamaan epäpuhtauksia tai kontaminantteja, jotka voivat esiintyä eri aineissa ja järjestelmissä. Epäpuhtaudet poikkeavat halutusta puhtaudesta ja voivat syntyä valmistusprosesseista, raaka-aineiden epävarmuuksista, ympäristötekijöistä tai käytöstä aiheutuvista reaktioista. Termiä käytetään laajasti muun muassa kemiassa, metallurgiassa, lääketeollisuudessa, elintarvikkeissa sekä vesihuollossa.

Epäpuhtaudet jaetaan usein eri luokkiin sen mukaan, mistä ne ovat peräisin tai miten ne vaikuttavat ominaisuuksiin. Tunnetuimpia luokkia ovat kemialliset epäpuhtaudet (toisiinsa reagoivat tai toksiset aineet), biologiset epäpuhtaudet (mikrobiologiset kontaminaatiot), fizikaaliset epäpuhtaudet (hiukkaset, lika), sekä radioaktiiviset epäpuhtaudet joissakin sovelluksissa. Puhtauden tasoa arvioidaan standardeilla ja laatuvaatimuksilla, jotka määrittelevät sallitut pitoisuudet ja mittausmenetelmät.

Mittaukset ja laadunvalvonta perustuvat analyyttisiin menetelmiin kuten kromatografia, spektroskopia, massaspektrometria sekä fysikaaliset mittaukset. Puhtausasteet ilmoitetaan usein pitoisuuksina massaprosentteina, osamilligrammoina tai osaa miljoonaa (ppm/ppb) riippuen aineesta ja sovelluksesta. Puhtauden hallinta on keskeinen osa tuotantoprosesseja ja hyväksyntäprotokollia, koska epäpuhtaudet voivat vaikuttaa tuotteen turvallisuuteen, suorituskykyyn tai käyttöikään.

Puhdistus- ja suodatusmenetelmät sekä prosessin optimointi vähentävät epäpuhtaudet, ja ne voivat sisältää filtraatiota, tislausta, kiteytymistä, adsorptiota (esim. aktiivihiili), ionivaihtoa sekä vesien rein evolved. Eri aloilla annetut säädökset ja standardit ohjaavat sekä mittausmenetelmiä että hyväksyntäarvioita.

Näin ollen epäpuhtaista kattaa laajan käsitteen, joka kuvaa kaikkia tilapäisiä tai pysyviä kontaminantteja, joiden hallinta on olennaista tuotteen tai prosessin laadun varmistamiseksi.